Alueeseen tutustumista sun muuta

Kerronpa ensin vaikka eilisestä päivästä nyt kun sitä voi jo muistella huvittuneena. Ei menny ihan putkeen. Tuo kaasuhella on yllättävän vaikea käyttää. Aamupalaksi tein hienosti paistettuja munia ja pekonia. Palanutta pekonia. No, tekevälle sattuu. Menetin siinä sitte vähä jo uskoa koko touhuun, mutta pakkohan se oli uudestaan yrittää. Mies ehdotti että sillä aikaa kun hän käy ostaan mulle puhelinliittymän niin mää kokkailen semmosta herkkua, jotain meksikolaista makkaraa ja papuja pannulla. Joo, lopputulos oli palaneita papuja ja päältä palaneita makkaroita, jotka oli sisältä raakoja. Ei paljo naurattanu sillon ku oli saatananmoinen näläkä ja lapset huusi väsymystään joukkoräävyllä vieressä. Keitin heille siis pikariisit iltapalaksi ja vein nukkumaan. Tuli myös aika ahkeraan tutustuttua meidän talouden jätemyllyyn, johon en luottanu aluksi, mutta kyllä sillä makkarat ja pavut sai aika hyvin muussattua että ne sai putkistoon. Mun tähänastisella kokemuksella täällä ei ainakaan lihomaan pääse kun ei osaa laittaa ees ruokaa. Sen lisäks kaikki maistuu jotenki oudolle. Kaakao oli Fiinun mielestä pahhaa ku se oli liian makiaa.

No, tänään oli vähän parempi päivä kun lapset nukku jopa puoli seitsemään. Seki teki jo paljon. Käytiin sohvia katselemassa kahdessa eri liikkeessä, ekassa oltiin puolisen tuntia ja toisessa noin kaksi tuntia. Se selittyy ehkä sillä kun Bella nukahti rattaisiin kun kierreltiin (mikä tuntu huvittavan joitakin ohikulkijoita) ja toisekseen kun siellä oli tarjolla kahvia ja keksejä sekä erilaisia tikkareita ja karkkeja. Pari hyvää vaihtoehtoa löydettiin ja nyt olis tarkoitus mittailla miten se meidän suosikkisohva sopis tähän meidän olohuoneeseen ennen kun käydään osteleen.

Käytiin tänää sellaisessa uudessa ruokakaupassa, tai siis meille uudessa. Sieltä löytyi soijajogurtteja! Ainut vaan että jostain syystä niissä luki että sisältää maitoa ja suluissa että maitohappobakteerit on maitopohjaisia. Syötin sellaista silti Bellalle. Sieltä löyty myös Wasa merkkistä näkkileipää, oli ihan pakko ostaa. Lisäksi ostettiin täysjyväleipää. Että semmonen ihmekauppa. Siellä oli myös graavilohta ja kylmäsavulohta, mutta eihän me semmosia. Tehtiin sitten päivälliseksi tortilloja (tai siis mies teki, mää en koskenu siihen kaasuhellaan). Niin tuli ihan hyvvää.

Me ollaan oltu tehokkaita ja käytiin vielä uima-altaallakin. Tänää oli tosin vaan 24 astetta lämmintä ja iltakuudelta mentiin niin vähän paleli altaasta noustua, mutta lämmiteltiin sitten porealtaassa. Me oltin Bellan kans vaan noin puolisen tuntia ja mies oli Fiinun kans vielä tunnin päälle. Kai se allas suljetaan tuossa maanantaina talveksi, kerettiin sentään kokeilla.

Perillä Amerikassa

Nyt on saavuttu turvallisesti Jenkkien kamaralle. Matka kestikin noin 20 tuntia. Ensin tunti lentokentälle autolla, sitten sieltä puolentoista tunnin lento Ruotsiin Arlandalle. Siellä olikin vaihtoaikaa neljä tuntia mikä oli ihan hyvä, sillä lapset saivat vähän levätä. Sen jälkeen vajaa yhdeksän tunnin lento päämäärään. Loppu parin tunnin ajomatka sujuikin omalla autolla. Tuohon väliin mahtui paljon odottelua ja lopulta olimme perillä kotona Suomena aikaa noin puoliltaöin, Ameriikan aikaa neljältä iltapäivällä. Matka meni paremmin kuin osasin toivoakaan. Bellaa pelotti ensin potkurikone jolla lensimme kokkolasta Arlandalle, mutta kun huomion sai käännettyä muihin asioihin niin matka sujui rattoisasti. Lentokentällä Bella nukkui pienet päiväunet meidän muiden palloillessa lentokentällä. Matka jatkui isommalla koneella. Siellä lapset pelailivat Angry Birdsiä iPadeilla, söivät eväitä, liimailivat tarroja ja katsoivat elokuvia. Bella nukkui noin puolitoista tuntia ja Fiinu kolmisen tuntia. Kyllä tuli ylpeänä äitinä ajateltua matkan aikana että kylläpä meillä on pitkäpinnaiset lapset kun malttavat pysyä noin hienosti paikallaan koko yhdeksän tunnin lennon ja vielä suunnileen kiukuttelematta. Matka meni siis hienosti. Maahan tullessa olikin lämpötila täällä päässä +28, että päälläni oleva villapaita ja sen päällä huppari oli hieman ehkä liian lämmin varustus. Siirryimme jonottamaan viisumien omaavien jonoon joka oli pitkä kuin nälkävuosi. Noin puolet matkasta jonotettuamme tuli virkailija sanomaan että meidän porukka pääsee loppujen ohi kun meillä on kaksi pientä lasta mukana. Kyllä siinä vaiheessa tuntu ihan mukavalle. Kun sama virkailija toi vielä meille matkalaukkukärryn johon mahtui lapsi istumaan alko jo tuntua että onpa hyvä palvelu. Kun oltiin löydetty Bellan matkarattaatkin hetken etsimisen jälkeen erityistavaralinjalta niin päästiinkin tullin kautta omalle autolle. Tytöt ei tietenkään malttaneet nukkua matkalla, koska olihan Ameriikassa niin paljon ihmeteltävää.

Kotiin päästyämme Fiinu lähti mieheni kanssa ruokakauppaan ja minä menin Bellan kanssa parin tunnin päiväunille. Kaupasta löytyi muun muassa Fiinun toivomaa ruokaa, eli makaronia ja jauhelihaa, josta tein oikeen gourmet-herkun, taisin jopa pippuria ja suolaa laittaa sekaan. Se kuitenkin maistui melkeinpä koko lentomatkan paastonneelle porukalle hyvin. Ruuan jälkeen kello alkoikin lähestyä kahdeksaa ja oli pienten aika mennä nukkumaan. Bella nukahti noin minuutissa ja Fiinu sanoi ettei ole väsynyt, mutta silti nukahti heti kun päänsä tyynylle laski. Vanhemmat nukahtivat samoihin aikoihin lasten kanssa. Yöllä heräilin pari kertaa kuten yleensä kuuluu kun on hieman aikaeroa. Bella taisi valvoa noin tunnin siinä kolmen aikoihin ja pyöriskeli vaan omasta sängystä meidän sänkyyn ja takaisin omaansa lopulta nukahtaen meidän väliin. Aamu alkoi sarastaa ja ajattelin kellon olevan ehkä noin yhdeksän aamulla kun ei väsyttänyt, vaan kun katsoin kelloa niin se näytti 06.17. Silloin myös Bella huomasi että liikahdin ja nousi istumaan päälleni nauraen. Lähdettiin sitte kahdestaan aamupalalle ja seitsemän aikaan kuului huoneesta ääniä ja mentiin katsomaan niin Fiinu oli herännyt. Suunniteltiin jo kovasti asioille lähtemistä kun oli niin paljon hoidettavia juttuja, käytiin suihkussa ja oltiin valmistautumassa lähtöön niin kello yhdeksän soi ovikello. Katsottiin toisiamme ja kysyin oliko tuo ovikello. Vähän ihmetellen mies meni avaamaan ja siellä oli mies joka sanoi että nyt me tuotiin teidän tavarat. Sitten alkoivat lastata laatikkoa toisensa perään sisään. Kontti oli siis saapunut, ja vieläpä ilman ennakkoilmoitusta. No siinä tavaroiden purkamista katsoessa meni sitten aamupäivä. Iltapäivällä lähdimme käymään pankissa asioilla. Tytöt eivät oikeen pysyneet paikallaan vaan juoksentelivat pitkin konttoria isompi pienemmän perässä. Mutta onneksi täällä tunnutaan pidettävän lapsista niin paljon että kaikkia se lähinnä vaan huvitti. Eräs pankkineiti antoi tytöille ilmapallon, oli oikeen itse käynyt sen tekemässä takahuoneessa, olivat tytöt kuulemma niin "adorable", niin.

Kävimme vielä uudestaan ruokakaupassa kun Bellalle täytyi löytää maidotonta jogurttia ja margariinia. Ei löytynyt kumpaakaan, mutta soijamaitoa sentään löytyi. Nyt täytyy vaan ehkä jatkaa etsintöjä. Vaan hedelmiä ostettiin niin paljon erilaisia että kyllä niilläkin mahansa täyttää jos ei jogurttia saa. Täälläpäin ei ehkä niin paljon jogurttia syödä kuin suomessa, koska valikoima on niin huono. Muroja taas oli kaksi pitkää hyllyllistä kuten myös sipsejä ja poppareita. Pakastimesta ei yllättäen löytynyt myöskään Fiinun lempiherkkua, pelmenejä. Vielä täytyisi saada itselle uusi puhelinliittymä sekä sosiaaliturvatunnus. Viikonloppuna olis tarkoitus saada loput tavarat paikoilleen ja ostaa sohvat. Täällä on paljon isommat makuuhuoneet kuin aiemmassa kämpässä, joten huoneet näyttää ihan autioilta tuolla meidän kalustemäärällä.

Koko perhe taas yhdessä

Mies tuli kotiin reissusta jo torstai-iltana. Fiinu lähti äitin mukaan isiä vastaan junalle Ylivieskaan. Ostettiin päivällä isille pari ruusua ja Fiinu halusi ottaa niistä toisen mukaan kun haettiin isi, että hän saa antaa sen isille jo asemalla. Juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä ja jouduimme odotellessa todistamaan kun paikallinen puliveivari kävi heittään kepillisen rautatieaseman edessä kaljakassinsa viereen. Hieman pitkään Fiinu katsoi kun aikuinen mies kuseksii keskellä asemaa, mutta itsekin puskaan pissineenä kai ajatteli sen olevan ihan sallittua rassukka. Eipä tarttenu selitellä. Isin vihdoin saavuttua haleilla ja suukoilla ei ollut rajaa. Fiinu katsoi ihailevan näköisenä isiä koko paluumatkan eikä malttanut nukahtaa auton kyytiin vaikka kello läheni jo yhtätoista. Kun mentiin makuuhuoneeseen nukkumaan nuorempi tyttäremme Bella heräsi ja huomasi isin. Unenpöpperössä pikkuinen ei isiä tunnistanut ja tuli kiire äitin syliin. Jonkun aikaa kauempaa katseltuaan uskalsi pieni isiin käydän vähän koskemassa ja konttasi äkkiä äitin kainaloon turvaan sängylle. Kun pikkuinen oli sisäistänyt että isi tuli oikeasti takaisin alkoi kova nauru, jolle ei meinannut loppua tulla. Nukahdettiin lopulta koko porukka noin puolenyön aikoihin.

Mulla alkoi joku ihme lentomatkan valmisteluvimma. Ostin tytöille matkalle puuhakirjoja, tarroja  ja palapelejä sekä tietenkin vähän makiaista. Muistin myös kaupassa ollessani että eihän varmaan sieltä jenkeistä saa ksylitolituotteita ollenkaan joten ostin pahimpaan hätään kolme isoa pussillista täysksylitolipurukumia sekä purkillisen ksylitolpastilleja. Niitä pitää tosin ostaa vielä pari rasiaa lisää, niillä kun on niin hyvä menekki. Myös shampoon ostin apteekista ja tilasin sinne maanantaiksi kasvonpesuaineen.

Maanantaina miehelle oli ilmoitettu että kontti saapui tulliin Chicagoon, ja tullissa kestää noin viikosta puoleentoista. Tiistaina tuli sitten ilmoitus että kontti meni läpi tullista ja kysyttiin milloin voi tuoda sen. Se oli siis nopeaa toimintaa. Eli vaikuttaa siltä, että saadaan tavarat heti saapumista seuraavana päivänä, hienoa.

Viimeistä viikkoa viedään

Kolme ja puoli viikkoa takana, ja ylihuomenna mies tulee tänne päin maailmaa! Nähdään siis vajaan neljän viikon tauon jälkeen. Saa nähdä miten lapset suhtautuu isiin. Ollaanhan me skypessä juteltu, mutta onhan se ihan eri asia. On Fiinu puhunut että on isiä ikävä. "Minun isillä on paljon ja vähän tukkaa. Paljon lyhyttä tukkaa. Minulla on isiä ikävä". "Eikö isi ole voinut ajaa partaa siellä muilla mailla? Isillä oli iso parta".

Mää sain tänään uuden puhelimen! Vanha kun on kytkykaupalla ostettu ja kytkyä on vielä neljä kuukautta jäljellä. Tarvitsen jenkkiliittymän niin eihän se mokoma tuohon puhelimeen olisi sopinut, liittymä kun on määrätty. En oo vielä avannut ees pakettia, se on vielä tuolla peräkontissa. Pitäisköhän hakea se sieltä jo...no, katotaan, ehkä mää otan sen sisälle yöks, ja pidän paketissa. Muoveissa. Niin uutta teknologiaa etten uskalla vielä koskea, ihailen vaan kaukaa. Se on keltainen.

Muuttoon on nyt tasan viikko. Siellä meidän auto oottelee lentokentän parkissa että me tullaan. Jännä nähdä millaista siellä sitten on asua. Autoon ja asuntoon ainakin pitäis mahtua. Aikaeroonki ollaan totuteltu nukkumalla aamulla kymmeneen saakka, tahattomasti tosin. Siinä on sitten se nukkumaanmenoaikakin siirtynyt parilla tunnilla eteenpäin. Jos näin asiaa aattelee niin eihän meidän tartte sitten tottua kuin kuuden tunnin aikaeroon!

Taas uusia etappeja

Elikkäs ensiksikin ei oo enää viikkoakaan miehen paluuseen! Toisekseen ystävien häät, jotka tuntui aina olevan ikuisuuksien päässä, on nyt juhlittu. Lisäksi vielä tänään mies lähtee lentelemään kohti Suomea, joskin on vielä töissä eteläsuomessa loppuviikkoon saakka kun me täällä pohjoisessa ollaan. Eli lähestyy lähestyy!

Mies oli taas tehny lisää hankintoja siellä Ameriikan kodissa. Nyt on turvaistuimet molemmille pienille meidän uudessa autossa. Myös turvaportti on asennettu portaiden yläpäähän (kämppä on siis yksikerroksinen, mutta portaat vievät alas ulko-ovelle ja autotallin ovelle). Nuoremmalle tyttelille on ostettu myös väliaikainen sänky, joka on "pumpattava reunallinen sänky". Tai siis niinkuin Fiinu sanoo "univene", taisi kuulla väärin kun sanoin sitä kumiveneeksi. Ostettu on nyt myös uusi televisio. Aluksi oli puhe ostaa vaan väliaikainen pieni televisio, sellainen fiksu ostos kun asuu vain pari vuotta jenkeissä..no, mulle lähetettiin tänään kuva 50 tuumaisesta televisiosta joka oli meidän uudessa kodissa. 10 päivää muuttoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaipaus

16 päivää takana, 9 edessä..nimittäin siihen että mies tulee takaisin työmatkalta. Muistui vaan mieleen kun tänään on meidän hääpäivä. Kuitenkin ollaan jo kovastikin voiton puolella! Tähän asti olen pelännyt laskea päiviä jälleennäkemiseen. Nyt en taas laske niitä pitkään aikaan. Tai ainakaan enää tällä viikolla uudestaan. Tai no ehkä sitten kun siihen on enää tasan viikko, ei se sitten enää tunnu niin pitkältä ajalta.


Mutta siellä mies on meille kotia tehnyt Jenkkilässä. Ostanutkin nyt pumpattavia sänkyjä meille nukkupaikaksi, pisti oikeen kuviakin tulemaan. Niillä sitten on mukava kölliä kontin saapumiseen saakka. Vanhempi tyttäremme Fiinu niitä jo ihaili kuvista. Pieni tuntuu jo olevan innoissaan myös uudesta PUNAISESTA autostamme, minä taas näin unta viime yönä että paiskasin sen auton takaoven vahingossa vasten vieressä olevaa autoa. Enneuni kenties?? Tänään tasan kaksi viikkoa muuttoon.

Eräs etappi

Elikkäs, huomenna on se päivä kun mieheni, joka jo on Amerikoissa asustellut hetken, pääsee muuttamaan meidän uuteen kotiin! Siellä ei ole yhtään mitään kalusteita kun meidän kontti on vasta lipumassa laineilla kohti uutta kotiamme. Ostoslistalla olisi sohva, jolla mieheni siellä kelpaa nukkua kunnes tulee meitä täältä hakemaan. Tosin kokolattiamatothan siinä asunnossa on että kyllähän niilläkin kelpaisi nukkua.. Sitä saa sitten toivoa, että kontti tulee perille saapumistamme seuraavana päivänä ettei koko perheen tartte kovin kauaa yhdellä sohvalla nukkua. Tänään tasan kolme viikkoa muuttoon.

Blogini sisältö

Tämä blogi kertoo perheemme elämästä kahden vuoden komennuksen aikana Amerikassa Wisconsinin osavaltiossa. Tarkoituksena on kertoa millaista on elämä lasten kanssa vieraassa maassa kotiäidin näkökulmasta ja millaisiin kultturieroihin törmäämme komennuksen aikana. Amerikassa vallitsee kotiäiti-kulttuuri, eli seuraa pitäisi löytyä kunhan vain osaa etsiä. Blogissa tullaan todenäköisesti myös käymään läpi erilaisia tunnetiloja ihastuksesta koti-ikävään, sekä kertomaan lastemme kasvusta ja kehityksestä kuvien kera ikävöiville sukulaisille. Muuttopäivämme on vasta 28.8.13, eli vielä hetken täältä Suomen kamaralta katselemme maailmaa. Muuttoon 24 päivää.