Kuukausi täällä

Nyt ollaan asuttu kuukausi täällä jenkeissä. Onpa aika mennyt nopeasti. Tuntuu että viikot vierii tosi nopeasti eteenpäin, eka on maanantai ja sitte huomaakin että on taas viikonloppu. Meidän uusi sohvakin saapui perjantaina! Sitä ootettiinkin aika kauan. Nyt on paikka missä istua telkkaa katsoessa. On tämä kyllä ihana. Viikonloppuna käytiin ostamassa Fiinulle steppikengät ja ballerinat. Pieni on kovasti niillä tanssinut. Ylihuomenna onkin sitten taas tanssitunti. Saatiin joku kiva vatsatautikin tässä eilissäpäivänä. Mää sain eka ja tänään on ollut muilla vatsakipuja, ei yhtä pahaa ku mulla, mutta jotain kuitenkin. Sen siitä saa kun käy kauppakeskuksessa. Käytiin tosin myös syömässä Texas Road Housessa tuossa keskustan ulkopuolella kauppakeskuksesta päästyämme. Oli niin hyvää ruokaa, että en halua sitä syyttää mahataudista, joten se on se kauppakeskus. Se on se kauppakeskus vaikka vatsanväänteet alko kotimatkalla sieltä ruokapaikasta. Oli oikeen nautinnollinen kotimatka. "Voisitko ajaa yhtään nopeampaa, kato nyt nuo toiset ajaa nopeampaa!""Älä vitsaile siinä! Nyt on vakava paikka! Ne on sun auton penkit nyt vaarassa! Ei helvetti, punanen valo..." Ehdin kuin ehdinkin kuitenkin vessaan. Ei ollut auton tehosiivouksen paikka.

Oon nyt muutaman kerran tuolla leikkipuistossa osunut sinne yhtäaikaa yhden toisen äidin kanssa, jolla on viisivuotias tyttö ja vajaa kolmivuotias poika. Lapset on leikkinyt keskenään ja me jutellaan. Tuli puhetta koulusta ja se nainen kysyi että millä luokalla Fiinu on. Sanoin sitten että Fiinu menee esikouluun vasta vuoden päästä, kun hän on vasta neljä. Nainen oli että "FOUR!! Oh my God, she's tall!". Ovat suunnilleen saman mittaisia sen viisivuotiaan tytön kanssa. Hän kertoi että neuvolassa hänen tyttönsä menee käyrällä 85, eli on pitempi kuin 85% ikäisistään ja veikkasi että Fiinu on varmaan sitten käyrällä 95. Sitten hän kysyi että minkä ikäinen Bella on ja kun sanoin että 19 kuukautta niin hän oli taas ihmeissään, että Bella on melkein saman mittainen hänen jo kohta kolme täyttävän poikansa kanssa. Kyllä sen on tuolla huomannut, että reilu kaksivuotiaat on saman kokoisia kuin Bella. Nainen vain ihmetteli että mitä me siellä suomessa oikeen lapsille syötetään kun noin pitkäksi kasvaa. Vaan on meidän tytöt kyllä suomenkin pituuskäyrällä siellä yläpäässä, yli poikienkin käyrän.

Tein löydön kun käytiin ruokakaupassa. Ostin Bellalle uusia maidottomia jogurtteja ja maitoa. Molemmat tehty kookosmaitoon. Ei ole soijaa eikä maitoa ollenkaan. Ne on maistunut hyvin eikä ole tullut ainakaan vielä vatsavaivoja. Oon vähän vähentänyt Bellan maidonjuontia ja juottanut vettä sen sijaan. Maitoa meni helposti litra päivässä ja sitten syöminen väheni, kun maidossa on niin paljon kaloreita ettei edes nälkä ole kunnolla. Nyt on ruoka maistunut paremmin kun vähensin seitsemään desiin päivässä. Pitää kuitenkin jonkin verran sitä maitoa juottaa, että saa pieni jostain kalsiumia.

Meidän löhöilypaikka. Olikin jo aika ostaa uusi.

Balettitunti

Fiinu oli ensimmäisellä balettitunnillaan eilen. Siellä oli noin kaksitoista muuta tyttöä samalla tunnilla. Kolme heistä oli Fiinua nuorempia, kolmivuotiaita. Puolet tunnista tanssittiin balettia ja puolet steppiä. Fiinu laitto päälleen ballerinamekon ja sisätossut. Pieni hienosti seuras mukana muiden tanssissa kun tanssittiin balettia, vaikka alkuun pikkuista jännitti niin, ettei oikeen uskaltanut ees liikahtaa. Varsinkin kun kaksi nuorinta alkoi yhtäkkiä ikävöidä äitejään ja itkemään. Fiinu oli ihmeissään. Fiinu kuitenkin rohkaistui kun huomasi että Bella meni muiden kanssa tanssimaan ja lähti itsekin äitin ja isin luota tanssilattialle. Kaikki meni hyvin kunnes vaihdettiin steppiin. Fiinua niin kovasti harmitti kun hänellä ei vielä ollut steppikenkiä, että seisoi alun vain kädet puuskassa ja puisteli päätään kun yritin houkutella häntä tanssimaan. Sitten hän huomasi että siellä oli toinenkin tyttö kellä ei ollut kuin ballerinatossut vaan ja tuli iloiseksi ja lähti tanssimaan. Kyllä Fiinu kertoi tykänneensä tanssia, niin käydään viikonloppuna ostamassa steppikengät ja ballerinat. Eihän siitä opettajan puheesta pieni vielä paljonkaan ymmärtänyt, mutta onneksi elekielikin on keksitty. Koko ajanhan sitä sitten oppii.

Päivän sydämentykytyksetkin tuli koettua nuorempamme kadotessa sillä aikaa kun juttelimme opettajan kanssa ehkä minuutin. Yhtäkkiä vaan havahduimme että missä Bella on. Tyttöä ei näkynyt koko käytävällä missä seisoimme. Hetken pyörittyämme ympäriinsä sisäänkirjautumistiskin nainen käveli toisesta huoneesta Bella sylissään ja sanoi "here she is". Oli pieni lähtenyt omille teilleen, kävellyt kuulemma avonaisesta ovesta ulos pihalle saakka. Bella ei itkenyt vaan oli vain tosi hiljainen ja silmänympärykset punoitti ja silmät oli vähän kostuneet. Pikkuinen oli vähän järkyttynyt kun vieras oli ottanut syliin. Onneksi se nainen tiesi että Bella on meidän tyttö ja juoksi perään. Bella on luonteeltaan rohkeampi kun Fiinu ja kovempi menemään. Fiinulla on sellaista esikoisen varovaisuutta. Hän monesti sanoo kun Bella on kiivennyt jonnekin korkealle että "äiti, minä en uskalla katsoa, Bella putoaa" ja Bella vaan nauraa räkättää. Yritän kuitenkin uskotella itselleni, että kyllä se Bella siitä rauhoittuu kun kasvaa vaan isommaksi. Sitten hän osaa jotain varoakin ehkä. Toivotaan.

On kyllä ihanaa kun lapset on alkanut nyt enemmän leikkiä keskenään kun Bellalle on tullut ikää. Saattavat leikkiä kahdestaan omassa huoneessaan pitkiäkin aikoja nätisti jotain kokkailuleikkiä tai väritellä värityskirjaa. Ihana kuunnella pienten kikatusta kun he ovat keksineet jonkun hauskan leikin. Jossain vaiheessa leikit kuitenkin vielä äityy riitelyksi ja kiljumiseksi kun Bella alkaa repiä tavaroita Fiinun kädestä tai tarraa tukkaan kiinni tai Fiinu ei anna Bellan koskea tavaroihinsa ja Bellalla menee hermo. Joka tapauksessa, on nuo sisarukset lapsille kamalan tärkeitä. Sisarussuhde on kuitenkin ihmisen elämän pisin ihmissuhde ja on mukavaa että pystyin lapsilleni sellaisen lahjan antamaan. 

Outletit!

Nyt se vihdoin tapahtui! Mää pääsin outleteille käymään. Sovittiin että ei mitään hurjasteluja ostosten suhteen, vaan ainoastaan kaikkea mitä oikeasti tarttee. Mennään sitte myöhemmin ostamaan mulle joku ihana Coachin laukku, siellä oli semmoset jonot että liikkeen ulkopuolellaki oli jonoa monta metriä. En mää NIIN kovasti sinne halunnu. Oli kyllä myymälä jos toinenki, ei ees keretty kaikissa käymään. Ehkä kuudessa, ja niitä oli varmaan sata. Gapista löyty tytöille mekot ja mulle sukkia (wuhuu). Puman liikkeestä ostin itelle verkkatakin, mulla on semmonen ollu viimeks yläasteella (mies kerto siihen syynki: "ehkäpä siks ku niitä yleensä käytetään sillon ku harrastetaan liikuntaa"). Bellalle löyty vielä ihana yöasu Carter'silta, edellisestä kun häiritsevästi tuli varvas sukkaosasta läpi. Tuo Carter's on kyllä semmonen kauppa missä haluais ostaa kaiken minkä näkee. Ihanan kirjavia vaatteita. No sitte me käytiin Sonyn liikkeessäki vielä ostaan tuommonen kaiuttimen tapanen, johon voi liittää iPadin tai iPodin ja kuunnella musiikkia. Hienosti soi. Ainut oli että ku asioitiin siellä liikkeessä niin ne myyntimiehet ei ollu varmaan nähny ainuttakaan naista koko päivänä ku ne keräänty oikeen monipäisenä joukkona hyllyn taakse hihittelemään ja katteli meidän (mun) suuntaan. Sillä miehellä joka tuli esittelemään meille niitä kaiuttimia oli semmonen walkietalkie vai mikä se sellanen taskupuhelin onkaan jonka kautta voi sitte kommunikoida toisten työntelijöiden kanssa. No, ne sitte sieltä hyllyn takaa siihen sen laitteeseen jotain läppää heitti, kuulin tietenki kaiken kun seisoin aika lähellä sitä esittelijää. Sitä alko nolottaa, se meni ihan punaseksi, katto mua ja astu muutaman askeleen taaksepäin ja sano siihen puhelimeen että nyt hiljaa. Sitte kuulu hirviä joukkonauru hyllyn takaa. Ystävällistä.

Käytiin paluumatkalla sitte katsomassa kauppakassivaihtoehto numero kakkosta, eli sama auto, vuotta nuorempana ja violettina (Plum Crazy). Siinä on automaattivaihteet, kun siinä edellisessä oli manuaali. Tuoki kyllä kelpais, myös värinsä puolesta. Täytyyki tässä varmaan lähiaikoina koittaa se paikallinen ajokortti saada suoritettua, kun ei tuolla suomalaisella saa kovin kauaa ajella. Mää en oo kyllä ajellu vielä ollenkaan niin en tiedä onko se sen vaikeampaa, liikennettä on ainaki enemmän.

Käytiin tänään Targetissa ostelemassa vähän jotain tekniikkajuttuja, kaapeli ainaki ja pari muuta juttua mistä en oikeen tiiä miten niistä kertoisin niin en sano mitään. Tyydytään siihen kaapeliin. Sitte Fiinulle löyty uniasu, kun hän halus samanlaisen kun Bellalle ostettiin. Ostettiin myös uusi peitto, paksumpi kuin se edellinen, on alkanut olla aamuisin aika kylmä kun syksy lähestyy. Päivisin on vielä kuitenkin reilu 20 astetta. Paluumatkalla käytiin kahvilassa. Täällä on jotenkin kamalan vaikea löytää kahviloita, kun tuntuu ettei niitä ole missään. Tämä oli kuitenki ihana paikka. Piirakkaa oli heti niin monenlaista, ettei oikeen tienny mitä ottaa. Otin "palan" porkkanakakkua ja kun se tuotiin pöytään katoin että neljäsosakakunko ne mulle toi! En millään pystyny syömään kaikkea niin otin sitten sen jääneen puolikkaan kotipakettiin (en voi uskoa että niinki voi tehdä..). Huomenna sitte kahvitellaan päivällä Fiinun kanssa.

Käytiin myös leikkipuistossa. Meitä luultiin taas espanjalaisiksi. Onkohan täällä joku harhaluulo, että kaikki ulkomaalaiset on espanjalaisia. Siellä koin oudon tilanteen, liian tuttavallisia lapsia. Kaks siskoa jotka juoksi meitä vastaan kun oltiin tulossa puistoon. Tuli heti kysymään leikitäänkö yhdessä. Niiden äitin piti oikeen tulla sanomaan että antakaa nyt tilaa toisille. Isompi tuli kysymään voinko nostaa hänet kiikkumaan ja antaa vauhtia, no siinä ei sinänsä mitään outoa ole, on suomessakin ollessa noin pyydetty. Mutta oudoksi se meni siinä vaiheessa kun hänet oli nostettu kiikusta alas niin hänen pikkusiskonsa, veikkaisin vajaa kaksivuotias tuli mun luo ja pyysi että nostaisin hänetkin kiikkuun. Hänen äitinsä oli siinä vieressä niin ajattelin että nostakoon nyt itse lapsensa kiikkuun niin saan olla omien lasteni kanssa. Vaan pieni tyttönen ei kelpuuttanutkaan äitiään nostamaan häntä kiikkuun vaan rimpuili pois äitinsä sylistä ja juoksi mun luo, tarras käteen kiinni eikä meinannu päästää irti, yritti vaan tulla syliin. Äiti sitten hänet irti kiskoi ja yritti taas nostaa kiikkuun. Tyttö nosti siitä semmosen metelin että äiti lopetti siihen paikkaan ja tyttö juoksi taas mun tykö. Tällä kertaa hän tarttui mun jalkaan niin lujasti kiinni että äitinsä ei ollut saada tyttöä minusta irti. Olin niin lamaantunu silkasta ihmetyksestä etten oikeen saanu sanaa suustani. No, he lähtivät sitten pois koko puistosta, äiti oli vähän nolon näköinen ja pyyteli anteeksi.

Oon täälläolon aikana miettinyt sellaista juttua, että miten pitää vastata jos joku ulkopuolinen kaupassa sanoo sun lapsesta jotain tyyliin "oh, she is so pretty". Riittääkö siihen vastaukseksi se hymy minkä oon aina heille luonut vai pitäiskö sanoa jotain tökeröä, kuten "kiitos", tai "juu niin munkin mielestä" tai kenties yrittää kehua sitä kehujaa, se vois tosin kuulostaa aika oudolle "kiitos, sullaki on kiva tukka". Minusta ei kiitostakaan siihen oikeen voi sanoa, ainakaan pelkästään. Ehkä jatkan vaan sillä samalla hymyllä. Mitä sitä taktiikkaa muuttamaan.

Ihanan iso unihaalari

 

Mun uusi takki. Vähä samalla meidän makkarinki esittelyä.

Bellan ihana uusi unihaalari

Gapin ihana farkkumekko

Ja kauppakassivaihtoehto, kivan värinen tämäkin

Gapista myös, Fiinun itsensä valitsema


 

Ukkonen

Ollaan jo niin totuttu leikkipuistossa käymiseen, että tien ylitys onnistuu ilman paniikkia. Ollaan keksitty siihen ainut toimiva keino: heti kun meille syttyy merkkivalo niin lähdetään juoksemaan tien yli, juuri metriä ennen kun päästään yli merkkivalo muuttuu punaiseksi. Fiinu ei oo enää halunnut mennä pyörällä kun on paljon helpompi ylittää tie juoksemalla pitäen kiinni lastenrattaista. Eilen kun käytiin leikkipuistossa, Fiinun kans tuli leikkimään kolmivuotias tyttö. Hän oli kova juttelemaan ja kerroin hänelle sitten lastemme nimet  ja iät kun hän kysyi. Hän kävi aina välillä äitinsä luona kysymässä mitä voisi kysyä ja kertomassa mitä me vastasimme. Kun hän tuli äitinsä luota hän sanoi että "my mam and dad don't speak spanish", "I don't speak spanish", vastasinpa sitten että "that's okay, I don't speak spanish either". Tyttö oli vähän ihmeissään kun oli juuri kertonut kavereilleen että me ollaan espanjalaisia. En sitten tiedä mistä tyttö sen oli keksinyt. Ei me mun mielestä kauheasti enspajalaisilta näytetä.

Käytiin leikkipuistosta lähtiessä pyörähtämässä Fiinun tulevassa tanssikoulussa. Ensi tiistaina käydään koekäynnillä katsomassa ja Fiinu saa kokeilla tykkääkö ennen kuin aletaan ostaa tutuja ja ballerinatossuja. Fiinu oli ainakin innoissaan kun kierrettiin tanssisalista toiseen katsomassa lapsia tanssimassa, ja olihan siellä myös aivan ihanat vessat, toinen oli vaaleanpunainen ja toinen violetti. Katossa roikkui ihania pieniä ballerinoja ja seinällä oli suuret peilit, juuri kuin suoraan Fiinun unelmista. Tanssistudion omistaja Miss Barbara oli mukavan oloinen vanhempi nainen, joka kertoi että hänen siskonsa on saman niminen kuin Fiinu, ei ollut koskaan tavannut saman nimistä. Fiinun tuleva opettaja Miss Georgia oli myös mukavan oloinen. Yleensä äidit eivät saa tulla tanssitunnille mukaan muuta kuin ensimmäiselle käynnille, mutta me ollaan poikkeustapaus, kun Fiinu ei puhu vielä juurikaan englantia.

Tänään kun oltiin ulkoilemassa alkoi yhtäkkiä ukkostaa. Lämmin ilma kyllä enteili ukkoskuuroa ja tuulikin voimistui kovaa vauhtia. Ukkonen olikin kovin mitä on ollut tänä aikana kun ollaan tässä asuttu. Pistettiin kaihtimet kiinni ja kuunneltiin musiikkia ja lapset tanssivat. Mun mielestä on ukkoset nykyään ihan eri luokkaa kun silloin kun oli itse lapsi, tai sitten vaan sen muistaa niin eri tavalla. Lapsena ukkonen oli aina niin iso juttu ja silloin piti laittaa kaikki sähkölaitteet kiinni, valot pois ja ottaa johdot seinistä ja sitten mennä johonkin istumaan, mahdollisimman kauas ikkunoista, pistorasioista ja valaisimista. Liekö sitten ollut noin ainoastaan meidän kotona. Oon kuitenkin sitä mieltä, että jos et oo kokenu ukkosta omakotitalossa ollessa niin et oo kokenu sitä ollenkaan, on se siellä paljon pelottavampaa kuin rivarissa tai kerrostalossa. Muistan vaan kaks kertaa kun oon pelänny ukkosta, toinen oli kun oltiin siskon kanssa jääty autotalliin ja ukonilma iski ihan päälle, taivas oli vaaleanpunainen ja violetit salamat löi ihan parin metrin päässä. Sillon kyllä tuntu, että ei tästä seleviä hengissä. Toinen kokemus on kans siskon kanssa, kun oltiin itä-suomessa sukulaisissa ja ukonilma iski ihan päälle. Oltiin jo melkein teini-iässä, mutta oli se siltiki aika kaameaa. Mentiin alakertaan mummun tykö ja sanottiin että meitä pelottaa, ikkunasta näky kun salama iski puhelinlankaan ja sitte se puhelin rimpautti kerran. Semmosta se oli ennen ku oli vielä ainoastaan niitä lankapuhelimia! Mihinkään ei uskaltanu soittaa ukonilmalla eikä varmasti puhelimeen vastata, ukkonen kun siellä olis pian soitellu. Onneks nuo rajut ukonilmat menee nopeasti ohi, ei se paha ilma kauaa päällä pysy. Ei lapset onneksi näyttänyt sitä ukkosta pelkäävän nytten, vaikka se oli ihan päällä ja iski tohon pihaanki. Vaan eipä mullekkaan ukkosesta traumoja oo jääny, vaikka sitä pariin kertaan on joutunu pelkäämäänki. Tuolla tuo vielä harvakseltaa jyrähtelee kauempana.

Ostoskeskus

Käytiin Greenfieldin ostoskeskuksessa sunnuntaina. Tarkoitus oli viettää ihan tavallinen sunnuntaipäivä kotosalla ja käydä ehkä leikkipuistossa. Kuitenkin kun oltiin käyty aamupäivällä kaupassa ja Bella nukahti paluumatkalla autoon niin mietittiin että käydään vähän ajelemassa ympäriinsä sen aikaa että Bella saa edes jonkin mittaiset unet vedettyä. Käytiin ensin katsomassa millaisessa paikassa Fiinun mahdollinen tuleva tanssikoulu on ja sen jälkeen mies mainitsi jotain ostoskeskuksesta. Ajomatkalla mies mutisi itsekseen jotain suuntaan "pitiki mennä jotain sanomaan ostoskeskuksesta" joten lupasin hyvää hyvyyttäni että käydään vaan katselemassa ja syömässä ja juodaan vielä kahvit, ehkä ostetaan mulle peitepuikko, koska se on lopussa. Kuulosti miehen korvaan liian hyvältä ollakseen totta. Astuimme sisään Macy'sille. Heti ovien vieressä oli naistenvaateosasto, jonka ohitin katsomatta, koska lupaus on lupaus. Mentiin meikkiosastolle, ajattelin että selvittäisiin peitepuikosta muutamalla dollarilla, joo, kolmekymppiä. Tosin se oli Lancome -merkkinen, joten annettakoon anteeksi. Ja mää meikkaan nykyään niin harvoin, että se kestää kaks vuotta. Joka tapauksessa, löyty.

Käytiin syömässä japanilaista ja jatkettiin matkaa. Jostain ihmeen syystä mies otti suunnaksi Macy'sin lastenvaateosaston. Pakkohan sieltä oli lapsille vaatetta ostaa. Ihanat paidat tarttui mukaan ja Fiinulle ihkut kirkkaanpinkit Levikset, farkuissa kun sopivasti lahkeet on käynyt lyhyeksi. Kauppakeskuksessa joku tuote-esittelijä pysäytti meidät ja esitteli ihania tuotteitaan. Kyseli mistä ollaan ja kerrottiin että Suomesta, no hänhän oli ihan innoissaan ja sanoi että täälläpäin on tosi kylmä talvi, Suomessa on varmaan tosi kuuma. Joo, TODELLA trooppista aluetta. Olisin nauranu jos olisin kehdannu.

Kauppakeskuksesta poistuttuamme ajeltiin etsimään kahvilaa. Käytiin Dunkin' Donutsissa, ei olis kannattanu, ihan pahhaa. Tai ei ainakaan kovin kummosta. Käytiin päivällä myös Targetissa, josta mukaan tarttu jos jonkinmoista tavaraa. Muun muassa leivänpaahdin, silitysrauta, Fiinulle yövalo ja toiseen kylpyhuoneeseen suihkuverho. Toiseen kylppärin mies oli jo ostanu suihkuverhon ennen kun me tultiin tänne, mutta toisesta edelleen puuttu. Löyty myös kaakaojauhe joka Fiinulle maistu, eli Nesquick vai miten se ikinä kirjoitetaankaan, en jaksa tarkistaa.

Maanantaipäivä vietettiinkin rauhallisissa merkeissä taas. Kävin tyttöjen kanssa pihalla tenniskentällä heittelemässä ja potkimassa palloa. Oli lämmin ja kaunis päivä. Sen jälkeen mentiin Club Houselle istumaan aurinkoiselle terassille. Otin kahvin ja tytöille keksit, tietenkin ilmaisia (complimentary). Tänään ollaan vietetty koko päivä tyttöjen kesken miehen lähtiessä Chicagoon katsomaan jääkiekkoa kaverinsa kanssa, Chicago vastaan Detroit jos oikein muistan. Tuo Netflix on kyllä kiva kun sieltä löytyy jos jonkinmoista katseltavaa myös lapsille. Kaikki on tosin englanninkielistä, mutta eipä se tunnu Fiinuakaan haittaavan.



Ihana kukkakuosi
 

Fiinu ja Fiinun yövalo

Kukkapuutarha

Lähdettiin tänään käymään kukkapuutarhassa Madisonissa. Matkalla pysähdyttiin etsimään meille tulevaa kakkosautoa, eli mun kauppakassia. Mies oli siis netistä jo monta viikkoa, ei nyt vähän vähättelin, monta kuukautta etsinyt ja tutkinut millainen auto me ostetaan tänne kakkosautoksi. Mielenkiintoinen yksilö löytyi ja sitä oli päästävä koeajamaan. Täyttää meidän tyttöjen kriteerit (punainen) ainakin värin puolesta, kyllä mies yritti näyttää että sinne mahtuu lapsetkin istuimineen kyytiin. Se on sporttiauto, Dodge Challenger (täytyi käydä tarkistaan esitteestä) vuosimallia 2009. Iso ääni siitä kuului kun käynnistettiin, Bella raukka tärisi kauhusta vaikka oli mun sylissä, kuulemma V8-moottori jos se jollekki jotain sanoo. Ei kuitenkaan vielä otettu messiin kun kyllähän tästä täytyy vielä vähän keskustella, aivopesua on jatkunut koko illan. Fiinulle se kelpaa.

Mää en oikeen tykänny olla siellä autoliikkeen pihassa oottelemassa kun mies kävi koeajolla. Siinä vieressä pörräs ampiainen ja se oli jostain syystä liiankin kiinnostunu justiin minusta. Niin kiinnostunu, että vaikka yritin paniikkia hilliten rauhallisesti kävellä poispäin niin se roikku sitkeästi perässä, ei kannata pukeutua liian kirkkaisiin väreihin selvästikään. Ei se muuten olis niinkään haitannu, mutta kun se pyöri mun naaman edessä ja Bella oli mun sylissä. Lopulta mun pokka petti ja juoksin huitoen ja kiljuen karkuun Fiinun seuratessa vieressä suu auki, mun viisaat opit kun on aina ollut "jos ampiainen tulee sun viereen niin älä huido äläkä juokse karkuun ku se pian pistää". Olin ihan varma, että se on jääny mun tukkaan roikkuun. Itkua pidätellen ja monen kirosanan jälkeen vein lapset autoon istumaan ja tulin ite perässä sen jälkeen kun Fiinu oli varmistanu ettei se ampiainen oo mun tukassa tai selässä. Istuin autoon ja tasasin sykkeeni, sitte tuli kuuma. Auto oli saatava käyntiin enkä ollu ikinä sitä ite tehny. Helpostihan se hurahti käyntiin. Sitte katoin peiliin korjatakseni meikkiä niin mun toinen korva oli ihan punainen ja sitä alko kihelmöimään. On kaksi vaihtoehtoa: A: se paska pisti mua korvalehteen enkä adrenaliinihöyryissäni sitä tuntenu tai B: mää paniikkihuidoin itteäni korvaan niin että koko korvanlehti helotti punaisena. Joka tapauksessa, kyllä vitutti.

Päästiin jatkaan matkaa ja mentiin Madisoniin ettiin ruokapaikkaa. Käytiin kiinalaisessa syömässä lounasta ennen kukkapuutarhaan menoa. Oli kiva paikka ja hyvää ruokaa, sain siellä myös elämäni ensimmäisen fortune cookien. Sitten jatkettiin matkaa puutarhalle. Oli tosi hieno ja iso paikka, kierreltiin ulkona puutarhassa reilun tunnin verran kunnes Fiinu ei enää jaksanu kävellä. Siellä oli juuri häät menossa. Fiinu kertoi että isona haluaa sitten mennä naimisiin kukkapuutarhassa. Yritettiin bongata morsian, mutta se ketä luulin morsiameksi olikin todennäköisesti morsiusneito. Fiinu ihasteli sen naisen mekkoa.




Olihan siitä nyt kuva saatava

Kielikylpyä

Fiinu on kovasti kiinnostunut opettelemaan englantia. Hän kyselee koko ajan mikä on mikäkin englanniksi, välillä joutuu äiti kovin venyttämään omaa muistiaan, mutta vielä ei ole tarvinnut sanakirjaa kaivaa esiin. Oikeaoppisesti sieltä sitten pieni toistaa kaikki sanat perässä. Tämä äiti ei käytä punakynää, ehkäpä Fiinu oppii että kaikkea ei aina tarvitse sanoa kieliopillisesti oikein vaan riittää että avaa suunsa ja puhuu. Se kun tuntuu olevan meillä suomalaisilla ongelma, mitään ei sanota jos ei muista missä muodossa tietty sana pitää sanoa, koska SE ON VÄÄRIN, MINULLE NAURETAAN. Meille pidettiin ennen lähtöä kulttuurikoulutus, missä kerrottiin, että tuollainen Fiinun ikäinen neljä-viisivuotias oppii noin puolessa vuodessa kielen kun pääsee eri kieltä puhuvien pariin. Fiinuhan aloittaa esikoulun vuoden päästä täytettyään viisi ja pääsee oikein kunnolla muiden lasten pariin. Ollaan jo opeteltu laskemaan kymmeneen ja Fiinu osaa hienosti "My name is", "Where are you", ladybug, cow, chicken, cat yms. Ihan itse. Fiinu odottaa jo kovasti kouluun menemistä, varsinkin tanssikouluun, johon luvattiin hänet ilmoittaa.

Ei ole Fiinu ainut kellä on uusi kieli alkanut sujua. Bella on alkanut toistella sanoja ihan yhtäkkiä. Fiinu oli myös puolitoista vuotias kun alkoi yhtäkkiä vaan puhumaan. Odotinkin että Bella alkaa varmaan samanikäisenä sanomaan muutakin kuin äiti. Hän osaa sanoa "pois", eilen se oli tosi käytetty sana kun pieni olisi halunnut sukkahousut koko ajan pois. Myös tähtiä piirtäessä tuli "tähti" ja pöydästä poistuttaessa "kiitos". Kun Isabella halusi nukkumaan, käveli hän isin luo, huiskutti ja sanoi "nukkuu", sitten lähti kävelemään kohti makuuhuonetta. Aamulla kun Bella heräsi ja huomasi että isi ei ollutkaan omalla paikallaan, hän osoitti isin paikkaa, nyyhkytti ja sanoi "yhyy, isi". Kulttuurikoulutuksessa kerrottiin myös että Bellan kielenkehitys saattaa viivästyä kun kuulee useampaa kieltä yhtä aikaa, mutta siitä ei tarvitse olla huolissaan. Bella on kuitenkin kotona suurimman osan ajasta eikä mene päiväkotiin niin uskon että vaikutus ei ole niin suuri kuin lapsella joka menisi muiden eri kieltä puhuvien joukkoon.

Melkein jo paikalliset

Ollaan käyty aika paljon tuossa lähikaupassa, joka on noin puolen kilsan päässä, Pick'n Save. Toissakerralla kun käytiin niin kassan nainen sano että me voidaan hakea semmonen kanta-asiakaskortti asiakaspalvelupisteestä jos halutaan. No, eilen sitte käytiin siellä kysymässä sitä niin kyllähän me sellainen saatiin. Sitte siitä oli vielä sellaiset kätevät versiot mitkä voi laittaa avaimenperään roikkumaan, monilla on niitä monesta eri liikkeestä avaimenperä täynnä. Meillä on nyt kummallaki yks. Heti tuli ihan paikallinen olo. Sitte jostain ihmeen syystä ne velä makso meille siitä kun otettiin se kortti. Heti sitte sillä kauppareissulla saatiin reilu kolme dollaria alennusta sillä kanta-asiakaskortilla reilun neljänkympin ostoksista. Kaupasta tarttui mukaan kaurahiutaleita, että saa lapsille puurot keitettyä. Siellä oli monen makuista ja väristä, mutta mää otin ihan perusversioita kun ei ne hienoudet olis kuitenkaan meidän lapsille kelvannut kun ei Suomessakaan ollessa mitkään herkkumakupuurot kelvannu. Kyllä puuro maistui kun iltapalaksi keitin. Huomasin myös hygieniahyllyllä, että siellä oli ihania pieniä matkapakkauksia talkkia, vauvaöljyä ja vauvanshampoota! Vähäkö oli söpöjä, teki mieli ostaa vaikkei mihinkään reissuun olla ees matkalla. Myös suuvettä ja vartalovoidetta löytyi ihania pikkuisia matkapulloja. Ostin ainekset makaronilaatikkoon että voisin tänään koittaa sellaisen vääntää, kun lapsille se maistuu niin hyvin. Lättyihin on myös ainekset valmiina että jos siltä tuntuu niin voi sellaisia myös tehdä. Löydettiin kermaakin kaupasta niin saa kermavaahdon. Eilen oli taas lämmin päivä, 30 astetta. Tälle päivälle luvattiin ukkosta, saa nähdä, vielä ainakin aurinko paistaa. Täällä on ukkostanut aika paljon tässä vajaan parin viikon aikana. Täällä käy tiistaisin roska-auto hakemassa roskat autotallien edestä. Se on lasten mielestä niin mielenkiintoista katseltavaa että he roikkuvat kahdestaan ikkunoissa ja katselevat ulos ja vaihtavat ikkunaa sitä mukaa kun roska-auto siirtyy seuraavaan kohteeseen. Hyvää viihdykettä.

Eläintarhassa

Käytiin eilen eläintarhassa. Se on noin neljän mailin päässä tästä, eli ei sinne aja kuin vajaa kymmenen minuuttia. Lähdettiin aamupalan jälkeen sinne. Oli hyvä päivä, koska ei ollut kuin joku 20 astetta, eläimetkin viihtyi ulkona kun ei ollut liian kuuma. Oli monenlaista eläintä. Bellan lemppareita oli kaikki kissaeläimet. Tytöt viihtyi hyvin myös kaloja katselemassa kun ne uivat ohi. Oli siellä myös pari haita, mutta ne oli aika pieniä. Norsut ja virtahevotkin tuli nähtyä sekä monenlaista karhua. Susia ei käyty katsomassa kun Fiinu sanoi että ne syö meidät jos me mennään niitä katsomaan. Ei sitten uskallettu ottaa sitä riskiä. Siellä käveleskeli myös riikinkukkoja, joista yksi lähti seuraamaan meitä kun meillä oli poppareita pussissa. Oli syönyt maasta pari pudonnutta ja oli selvästi enemmän perässä. Käveltiin ripeästi karkuun. Siellä oli myös pieni maatila jossa käytiin myös pyörähtämässä. Syötiin pari voihin kastettua maissintähkää ja katsottiin pieni esitys. Esityksen jälkeen lapset kävivät silittelemässä kissaa. Toinen esitys oli sellainen missä lehmää lypsettiin, se ei meidän mielestä ollut niin jännittävää että olisimme jääneet katselemaan. Se tapahtui kaiken lisäksi lypsykoneella. Sitten käytiin ottamassa jäätelöt ja mentiin katsomaan vuohia. Vuohiaitaukseen sai mennä silittelemään vuohia. Fiinu meni isin kanssa aitaukseen, me katseltiin Bellan kanssa aidan toiselta puolen. Eläintarha meni kiinni puoli viideltä ja olimmehan me olleet siellä jo viisi tuntia niin oli keretty nähdä eläimiä ihan tarpeeksi. Bella ei malttanut nukkua koko sinä aikana, mutta nukahti kun oltiin kävelemässä autolle. Eli sellaiset kymmenen minuutin päiväunet tuli otettua.

 

Iloinen hai

Yläilmoista kuvattuna

 

Tunkeileva riikinkukko

Oliver-kissa

 

 

Minäpä minä

Saatiin miehen kanssa hyvä idea, että laitetaan lapset samaan huoneeseen nukkumaan niin saadaan nukkua kahdestaan omassa makkarissa. Bellahan on kuitenkin jo puolitoistavuotias. Se meni hyvin. Lapset nukahti yhtä aikaa helposti. Sitten katseltiin vähän jotain sarjaa iPadilta ja käytiin nukkumaan. No minähän pyörein yhteen asti sängyssä kun ei kuulunut tuttua tuhinaa viereisestä sängystä (Bella on siis aina nukkunut meidän kanssa samassa huoneessa). Sitten lopulta ajattelin että ei tästä tuu mittään, otin pumpattavan univeneen kainalooni ja kävelin nukkumaan lastenhuoneen lattialle. Siellä tuli uni sitten hyvin. Vähän selkä jumissa kun on nukkunut polvet suussa, mutta en olis varmaan saanu muuten unta ollenkaan. Eli kuka tässä on kenestä riippuvainen? Bella nukkui hyvin koko yön siskon kanssa. No, ehkä ensi yönä sitten saisin jopa unen päästä kiinni ilman Bellan tuhinaa.

Tänään tuli huonekalut, muut paitsi sohva. Saatiin telkkarikin asennettua nyt kun on televisiopöytä valmiina. Ei ylety Bella telkkariin nytten. Toi on lähestulkoon lipaston korkuinen laitos. Ottomanilla, eli suomeksi varmaankin joku rahin tapainen, mahtuu istumaan kaksi aikuista, joten se ajaa sohvan asian toimitukseen saakka. Tänään käytiin myös aamusella hakemassa mulle sosiaaliturvatunnukset, niissä menee muutama viikko, eihän sillä kiire ole, kun niitä tarvitsee oikeastaan vasta kun meinaa ajokortin ajaa. Kiva että sai asian hoidetuksi.

Tyttöjen kanssa kävelyllä

 

 

Leikkipuisto

Käytiin eilen leikkipuistossa. Tässä on suhteellisen lähellä yks puisto jossa ollaan käyty. Sinne on matkaa noin puolitoista kilometriä. Se on siis lähellä jos menee autolla. No, mepä mentiin kävellen, eli siis minä työnsin Bellaa rattaissa ja Fiinu polki pyörällä. Se olisi voinut olla hauska matka jos asteita olisi ollut muutama vähemmän kuin 28 varjossa. Pyörätiet on aika kapeita, mutta ei se haitannut, koska ei siellä paljon vastaantulijoita ollut. Tien ylitys oli se ongelmallinen juttu, koska suojatiet on tosi vähissä. Ainut ylityspaikka oli lähikaupan kohdalla neljän tien risteyksessä liikennevaloissa. No, minähän en vähästä lannistunut vaan löysin napin josta voi painaa että jalankulkijan ylitysvalo syttyy. En vaan tiennyt että silloin pitää pistää vipinää kinttuihin ja ottaa jopa juoksuaskelia että ehtii yli. Punainen valo syttyi meille kun olimme noin puolivälissä ylitystä, kaistoja vielä kolme ylitettävänä. Siinä sitten yrität työntää matkarattaita ja pyörää yhtä aikaa (joista molemmat vielä menee eri suuntiin) ja sanoa ei niinkään paniikkia äänessäsi "noniin kulta, polje polje polje" ja mielessä pyörii vaan "juoskaa henkenne edestä". Vaan hengissä selvittiin, kyllä ne autot meitä odotti vaikka aluksi olin vähän skeptinen sen suhteen. Loppumatka sujui rauhallisesti sykettä tasaten ja päästiin perille puistoon. Onneksi olin sopinut miehen kanssa, että hän tulee hakemaan meitä puistosta kun pääsee töistä. Olis ottanut vähän liian koville tulla sama matka vielä takaisin. Fiinu oli raukka niin hiessä että hikipisaroita oli ripsissäkin. Onneksi otettiin vettä mukaan

Puistossa ehdittiin leikkiä reilu tunti. Muutamia muitakin lapsia alkoi sinne tulla pikkuhiljaa. Fiinu leikki yhden viisivuotiaan tytön kanssa aika kauan. Kiikkuivat yhdessä ja laskivat liukumäkeä, minä toimin sitten tulkkina heidän kesken minkä Bellan jahtaamiselta kerkesin. Tyttö totesi Fiinulle että "aren't you a quiet one" kun pieni ei oikeen osannut mitään sanoa kun ei tuo englanti vielä meinaa luistaa. Lähtiessä Fiinu kyllä sanoi oikeen hienosti kantavalla äänellä tytölle että "bye bye" ja huiskutti.

Käytiin vielä paluumatkalla kaupassa hakemassa ruokaa ja vettä. Vettä pystyisi juomaan myös hanasta, mutta maku on sen verran kloorinen että ollaan juotu lähdevettä vaan. Ostettiin pakkasesta porkkanakakkua että saa tänään maistaa kahvin kanssa sitten kun mies tulee töistä. Näytti ainakin hyvältä, eikä täällä kyllä mikään leivos tai pulla ole pahalle maistunut, sen voi sanoa.

Tänään imuroin tyttöjen huoneen, joten nyt on koko talo imuroitu. Pölyä ja roskaa tulikin niin paljon että imurin säiliö täyttyi kokonaan. Sain opetella siis tyhjentämään imurin säiliön. Onneksi imurissa oli kiinni ohjeet. Filtteri piti pesasta ja jättää kuivumaan vuorokaudeksi. Säiliön tyhjensin pieneen pussiin. Tuo onkin ihan hyvä ettei tartte ostella ja etsiä niitä imurin pusseja. Imuri on ihan hyvä, se on vaan melkoisen raskas kapistus ja pitää päitä vaihdella että ylettyy pienimpiin nurkkiin ja sänkyjen alle. Käytin ensimmäistä kertaa meidän vedenkeitintä, joka siis laitetaan vaan hellalle ja kun vesi on tarpeeksi kuumaa niin se pannu alkaa viheltää. Hauska. Huomenna tulee meidän kalusteet, tai siis ne muut paitsi se sohva joka saadaan sitten noin kuukauden päästä vasta. Yritettiin vähän jo miettiä millaisen kanavapaketin sitä hommaisi, mutta ei päästy vielä minkäänlaiseen tulokseen sen suhteen. Ollaan asuttu tässä jo yli viikko. Aikaero ei enää vaivaa. Välillä unohdan että Suomessa on kello ihan jotain muuta kuin täällä.

Ruokatottumuksia

Nyt kun ollaan asuttu vajaa viikko täällä niin alkaa ruokakin maistua jo paremmin. Ollaan totuttu jo uusiin makuihin. Bagelit ei maistu enää suuhun ällöttävältä pullalta. Pekonitkin osaan nykyään paistaa oikein kun hella on tullut tutummaksi. Uuniinkin tutustuin tuossa eilen. Oli aika helppo itseasiassa. Ensin laitettiin uuni päälle ja valittiin fahrenheitit, sitten vain odotettiin että uuni lämpenee, uuni ilmoittikin itse piippaamalla kun haluttu lämpötila oli saavutettu. Sitten vaan tavara (tässä tapauksessa pizza) sisään ja timerista haluttu aika. Uuni sitten ilmoitteli kun ruoka oli valmista. Tuli hyvää pizzaa. Täällä on paremmat pakastepizzat kuin Suomessa, voittaa ihan mennen tullen. Ehkä uskallan tässä joku päivä kokeilla jotain muutakin uunissa valmistaa. Paistettiin lättyjä myös eilen. Lapset ei tavallisesti lätyistä oo perustanut, mutta nyt ne maistui yllättävän hyvin, tuttu maku maistuu. Hillo oli hyytelömäisempää kuin suomessa ja makeampaa. Omenamehu on myös yksi mitä lapset on tykännyt juoda. Bella ei aiemmin oo mehuista perustanut, mutta nyt oikeen pyytää mehua.

Oon aina suomessa ollessa ollut vastaan kaikkia vähärasvaisia, rasvattomia, sokerittomia ja mauttomia tuotteita niissä kun on aina käytetty makeutusaineita. Täällä oon siiten huomannut, että melkeinpä kaikki mitä ollaan ostettu on ollut lowfat tai sydänystävällinen. Mutta se ei tarkoita samaa kuin suomessa. Ostin lowfat jogurtin, koska ne on yleensä laktoosittomia. Mun lowfat jogurtissa (150g) oli 180 kaloria! Kun Suomessa ollessa ostin tavallisia Kalinka-jogurtteja (mun lemppareita), oli yhdessä purkissa noin 80 kaloria eikä sitä mun mielestä ole edes vähärasvaiseksi mainostettu. Tosin saattaa olla että täällä se poistettu rasva on korvattu sitten sokerilla ja siirapilla. Täällä siis rasvaton ei tarkoita mauton eikä varmasti myöskään että vähäkalorinen. Niitä on siis ok syödä. Ei ole käytetty makeutusaineita niinkuin Suomessa.

Eilen ostettiin henkareita iso kasa, tytöille tietenkin vaaleanpunaisia. Löydettiin myös housuvaippoja kun ensiksi jouduttiin ostamaan tavallisia vaippoja Bellalle. Housuvaipatkin ovat vaaleanpunaisia tytön kuvilla ja kukilla varustettuja (ihan ovat Pampers-merkkisiä). Lisäksi täällä vaipat tuoksuvat, niihin on lisätty joku kukkaistuoksu. Bella oli mielissään uusista vaipoistaan, koko ajan on menossa vaippaa vaihtamaan.

Sohvia ei saadakaan ihan heti kotiin, kun olivat loppuneet varastosta, joudutaan olemaan vielä muutama viikko ilman. Ei viitsi nyt vaihtaakaan mihinkään muuhun kun meni niin kauan valitsemisessa. Ollaan me tähänkin asti pärjätty ilman. Eihän meillä ole vielä edes televisiotakaan liitetty, koska ei meillä ole kaapelikanavia vielä tilattuna. Lattialla on ihan hyvä istua.

Tytöt lähdössä leikkikentälle

 

 

 

Pieni hyttynen, hyi oksennus

Uusia kokemuksia

Tämän päivän uusi kokemus on pyykinpesukoneen käyttö! Osasin. Kone oli noin kaksi kertaa isompi kuin mikä meillä oli suomessa, samoin kuin kuivausrumpu vaikka sielläkin meillä oli 8kg ja 9kg koneet. Helposti mahtui isompikin pyykkikuorma. Jännän näkösiä laitteitahan nuo näin suomalaisen silmään on, hieman eri tavalla toimii. Uusi imurikin otettiin laatikosta esiin ja tutkittiin, vähän kokeiltiinkin. Kyllä lähti likaa kokolattiamatosta vaikka vaan pieneltä alueelta imuroitiin, huomenna pitää imuroida sitten vähän ahkerammin. Bella ei edes pelännyt imuria, vaikka aina ennen on pelännyt.

Käytiin taas huonekaluliikkeessä. Varattiin nahkainen kulmasohva, korkeampi televisiopöytä (ettei Bella käy läimimässä meidän uutta telkkaa, sellainen huono tapa hänellä on) sekä kulmaan sohvapöytä. Torstaina ne kuljetetaan meille kotiin. Vierashuoneeseen tarvitaan vielä lattialamppu ja pöytälamppu. Mutta eipä niillä kiire ole. Tänään ollaan saatu järjesteltyä vierashuonetta melkoisen hyvin. Saatiin myös päätettyä kumpi makuuhuoneen kaapeista kuuluu minulle ja kumpi miehelle.

Fiinukin on kivasti saanut leikkiä muiden lasten kanssa. Lapset leikkii niin hienosti vaikka yhteistä kieltä ei vielä olekaan. Aika pitkälti elekielellä pystyy kommunikoimaan. Siinähän sitä englantia sitten samalla oppii kun toinen sitä puhuu. Tytöillä oli niin hauskaa erään pikkutytön kanssa leikkipaikalla kun kaikilla kolmella oli päällä Hello Kitty paidat, siellä osoiteltiin paitoja ja naurettiin. Fiinu kävi tänään isin kanssa uima-altaalla taas. Siellä oli paljon porukkaa. Pieni ui hienosti uimarenkaan avulla ihan itse ja välillä pelkillä käsikellukkeillakin.

Huomenna täällä on pyhäpäivä, Labor's Day. Käsitykseni mukaan sen vastaa Suomen vappua. Tosin en usko että täällä se on mikään ryyppäjäispäivä, mutta vapaapäivä se on töistä ainakin. Olen kuullut että silloin monet liikkeet on hyvin auki ja niissä on vielä erikoistarjouksiakin. Kuulostaa hyvälle. Nyt taidan alkaa vielä illan ratoksi purkamaan astialaatikoita, niitä kun tuossa näyttää olevan vielä kahdeksan purkamatta..