Halloween

Meillä meinas jäädä halloweenina elokuvat katsomatta, kun torstaina lakkasi netti yllättäen toimimasta. Perjantaina soitettiin nettiliittymäpaikkaan ja ne sanoi että maanantaina tulee korjaaja. Vähänhän se ärsytti mutta ajateltiin että eipä sille mitään mahda. Mies kävi sitten tuosta meidän Club Houselta kysymässä onko kukaan muu valittanut ettei netti toimi ja kertoi meidän tilanteen. Nainen sanoi, että kannattaa soittaa uudestaan ja vaatia että tulevat jo viikonloppuna korjaamaan. No, ainahan sitä kannattaa yrittää ja niin mies soitti uudelleen ja selitti, että täytyisi saada toimimaan, lupasivat tsekata olisko vapaata korjaajaa samalle päivälle. Soittivat sitten että reilun puolen tunnin päästä saa korjaajan. Mies oli sitten justiinsa silloin autoja koeajamassa kaverinsa kanssa ja mää raukka jouduin siirtämään säälittävillä voimillani meidän armottoman painavan sohvan, että sain modeemin sieltä takaa/alta pois jos se korjaaja haluaisi sitä katsoa. Huomasin että pihassa kierteli eksyneen näköinen heppu ja ajattelin että tuo on varmaan se meidän korjaaja ja lähdin pihalle sitä metsästämään kun ajattelin että se raukka ei ollu löytäny meijän ovea. Hetken päästä kuulin selkäni takaa rytinää ja sieltä se korjaaja rymisteli puskasta ja sanoi vaan katselevansa missä meidän kaapelit menee ja tulee kohta ovelle. Meni aikansa ja heppu rinkutti ovikelloa ja sanoi korjanneensa ongelman, meidän kaapeli oli irronnut ja hän oli laittanut sen takaisin ja liittänyt paremmin kiinni. Kiva tietää, että meidän kaapelin voi irrottaa ihan noin vain. Tosi fiksusti asennettu. Sanoi sitten että "Nyt voit tarkistaa toimiiko, voin tulla sisälle jos haluat, tai jäädä tähän." Juoksin sitten yläkertaan testaamaan ja tadaa, se toimi! Saatiin katsoa Netflixistä ohjelmaa myös viikonloppuna. Harmitti vaan kun näin kamalan vaivan sohvan siirtämisessä eikä sitä modeemia oikeasti tarttenu katsoa.

Halloweenikin meni hyvin. Lapset pukeutuivat asuihinsa heti aamupalan jälkeen eikä niitä riisuttu vasta kuin illalla ennen nukkumaanmenoa. Oltiin varauduttu moniin moninaisiin trick or treat -lapsiin, mutta vain kolme lasta kävi meidän ovella. Karkkia jäi reilu kilo, kyllähän me ne hoidellaan. Käytiin lasten kassa myös Club Housella ja lapset saivat ihanat pikkupussukat, joissa oli karkkia, tikkareita, leikkisormuksia, saippuakuplapullo ja pääkallopilli. Käytiin ajelemassa ympäri kaupunkia ja bongattiin monia erilaisia naamiaisasuja ja hauskoja koristeita. Illalla katseltiin vielä Casper aiheeseen liittyen ja syötiin suolakeksejä ja sipsejä vuohenjuuston ja sinihomejuuston kanssa.

Bella on kovasti opettelemassa vaipasta pois. Ja pieni höppänä haluaa aina käydä pöntöllä, potta ei kelpaa. Lopuksi pieni vielä haluaa pyyhkiäkin itse ja pukea vaipan takaisin jalkaan. Tuon vaipasta pois opettelun huomaa myös siitä, kun jos sattuu pissa tai kakka tulemaan vaippaan niin heti pitää lähteä vaihtamaan. Pieni myös sanoo jos pissattaa ja silloin mennään kiireellä pöntölle. Ei olla vielä uskallettu antaa olla ilman vaippaa, koska tuo kokolattiamatto on aika hankala siivousta ajatellen. Fiinu oli myös vuosi ja kahdeksan kuukautta kun alkoi jättää jo vaippaa pois ja kokonaan se jäi pois kahden vuoden ja kolmen kuukauden iässä, ja samalla myös yövaippa jäi pois. Myös päiväunet on Bellalla jäänyt aika lyhyeksi. Hän nukkuu vain noin 25 minuutin päiväunet. Tosin, kun yöunet kestää sen 12 tuntia, niin en oikeen tiedä tartteeko hirveästi tuon enempää nukkuakaan. Fiinullakin jäi tosi aikaisin päiväunet pois, hän oli vajaa kaksi ja puolivuotias kun ei suostunut enää nukkumaan muuta kuin päiväkodissa. Meidän lapset on aina ollut hyviä nukkumaan yönsä, Bella nukkui jo kahden kuukauden iässä heräämättä 13 tunnin yöunia. Ollaan oltu aika onnekkaita. Fiinukaan ei oo juuri koskaan heräillyt yöllä edes isompana. Ja jos joskus on herännyt niin tulee vaan hiljaa äitin ja isin väliin nukkumaan.

Pikku Minnihiiri



Tähkäpää


 



Tällainen hauska löydettiin ruokakaupasta

Syksyn tuloa

Täälläkin päin on alkanut syksy. Puut on alkaneet saada syksyn sävyjä ja ilma on kylmennyt. Ei enää hamosissa tarkene pihalla. Tuuli on välillä tosi kovaa ja ottaa luihin ja ytimiin. Käytiin lasten vaatekaappiakin läpi ja kaiveltiin syys- ja talvivaatteet esille. Ei vielä hirveästi tartte uusia ostella, muutaku Fiinulle uudet hanskat ja Bellalle ehkä syyskengät. Vähällä siis päästään. Mun kädetkin on saaneet taas normaalin ulkomuotonsa, kuivat ja lohkeilleet. Rasvaan iltaisin babyoililla ja tummelilla niin aamuisin on aina pehmeät kädet, muuten oikeen kirvelevän kuivat. Pitäis tilata netistä Avenen cold cream käsivoidetta, se on ainoa käsivoide joka pitää mun kädet kunnossa.

Leivottiin taas tänään tyttöjen kanssa. Mokkapalat oli vuorossa. En oo aikoihin niitä leiponut. Mulla oli hurjat suunnitelmat ensi viikoksi: meinasin leipoa ekaa kertaa eläissäni karjalanpiirakoita! Oon alkanut leipoa aika paljon, taitaa johtua siitä kun nyt on aikaa. Ja pienet tykkää kun saavat katsoa kun äiti leipoo, vaikka taitaa se taikinakulhon nuoleminen olla pääasia siinä hommassa. Pitää varmaan viikonloppuna käydä ostamassa vatkain. Vaikka hyvin tuli kuohkea pohja käsipelilläkin, ja mun suuret hauiksenikin saa hyvin treeniä kun vatkaa liian pienellä vispilällä.

Viimeksi kun oltiin baletissa, niin sinne oli tullut uusi oppilas. Kohta viisi täyttävä poika. Ryhmän ensimmäinen poika. Juttelin hänen äitinsä kanssa siinä kun istuttiin katsomassa lasten tuntia ja hän kertoi olleensa itsekin samaisessa tanssikoulussa oppilaana, oli aloittanut kaksivuotiaana ja lopettanut 22 vuotiaana. Oli ollut niin rakas harrastus että oli ajatellut aina että laittaa omankin lapsensa sinne tunneille. Totesi että "sain sitten pojan, onneksi hän ei pitänyt karatesta".

Ainakin yksi puu on sitä mieltä että syksy on tullut

 

Mikään ei voita kakkutaikinaa

 

 

 

 

 

Halloween asut

Saatiin ostettua tänä viikonloppuna ensi viikonlopuksi halloween asut KAIKILLE. Käytiin halloween expressissä, mistä löytyy kaikkea halloween-kamaa. Vähänkö oli järkyttävä kokemus. No ensinnäkin, mulla on hyvin outo fobia, vahanuket. AIVAN järkyttäviä. Viimeksi kun sellaisen kanssa jouduin samaan huoneeseen sain lähestulkoon paniikkikohtauksen. Tiedä sitten mistä tullut, fobiansa kullakin. Noh, tämä kyseinen liike oli täynnä noita kammottavia otuksia. Oli pellenaamaria ja zombia ja kaikenlaisia saatanan pelottavia, ne myös liikku! Mää meinasin kääntyä heti ulos liikkeestä kun kävelin sisään mutta ajattelin sitten rohkaistua pienten takia ja olin vaan yksinkertaisesti katselematta ympärilleni. Muistin aina välillä kieltää Fiinua menemästä liian lähelle pellekuminaamoja, koska jos mun pieni olis koskenu niihin, se olis tuntunu samalta ku ite olisin koskenut. Toivoin ehkä salaa mielessäni, että jompikumpi lapsista olis pelänny että oltaisi voitu lähteä sieltä pois, mutta turha luulo. Bellaki vaan osoitteli zombievauvaa ja sano "vaaauvaaa". Mua niin säälitti ku huomasin että yks noin kymmenvuotias poika oli vanhempiensa kanssa siellä liikkeessä ja sen äiti piti käsiä sen pojan silmillä kun ne meni siellä kun se poikaraukka pelkäs niin paljo. Että tämmöstä halloweenia täälläpäin vietetään. No, löyty sieltä mulle ja miehelle halloween-asut, joten ei ollu ihan turha reissu. Olis siellä ollut lapsillekin asuja, mutta päätettiin sitten, että käydään seuraavana päivänä Disney-kaupassa ostamassa heille jotain ihania asuja.

Käytiin sitten tänää siellä Disney-kaupassa kauppakeskuksessa. Tarkoituksena oli saada Fiinulle kauan hinkumansa prinsessa ruususen asu, mutta kappas vaan, on kuulemma joka vuosi suosituin asu, ja oli jo kaikki mennyt. Onneksi Fiinulle kelpasi myös toisen prinsessan asu, reipas tyttö kun on. Auroran kenkiä oli vielä jäljellä, niin se ehkä hieman lohdutti.  Bellallekin löytyi ihana asu, viikon päästä sitten oikeen kuvien kanssa laitan tänne. Jännää, meijän ihan eka kunnon halloween. Ostettiin aika paljon karkkiakin jos vaikka tulisi lapsia ovelle pelottelemaan. Ainahan se pitää varautua, niinku suomessa pääsiäisenä trulleja varten.

Fiinu välillä muistelee meidän vanhaa kotia ja sanoi nähneensä unta, että meidän suomen koti otti jalat alleen ja käveli Fiinu kyydissään tänne jenkkeihin ja sitten meillä oli kaksi kotia. Pieni myös vertailee uutta ja vanhaa kotia keskenään tyyliin "siellä suomen kodissa oli lähempänä leikkipuisto, mutta täällä on enemmän kavereita". Mä oon omalla kohdalla huomannut, että oon alkanu unohtelemaan joitakin suomenkielen sanoja. Sellaisia mitä ei kotona käytä, mutta sitten taas esim kaupassa tai jutellessa ihmisille käyttää englanniksi. Jotain sanaa oon miettiny puolisen tuntiakin eikä oo muistunut mieleen, mun puhuminen kuulostaa välillä varmaan Andy McCoylta kun siellä täällä englanninkielisiä sanoja suomenkielen seassa. Myös kalenteriin kirjoitan tapahtumat englanniksi, koska se on helpompaa. Harvoin enää edes käytän esim että 14.00, vaan se on 2.00 pm. Mutta silti edelleen kun päivämääriä pitää kirjoittaa, laitan ensin päivän ja sitten kuukauden, vaikka täällä kuukausi laitetaan ensin. Ulkomaankomennukseen liittyvässä koulutuksessa meille sanottiin, että sitten kun alkaa ajattelemaan englanniksi niin on tosissaan iskostanut sen uuden kielen. Sitä odotellessa.

Iso Bella

Kyllä nuo lapset kasvaa kovaa kyytiä. Mun pikku Bella oli ihan vasta pikkunen vauva ja nyt hän alkaa päivä päivältä näyttää enemmän isolta tytöltä.  Pikkuisella on alkanut oikeen kunnolla minä ite -vaihe. Täytyy saada itse tehdä kaikki, eikä apu kelpaa. Pukeminen on in tällä hetkellä, aamuisin valitaan vaatteet ja Bella omii ne syliinsä, etsii hyvän pukemispaikan ja alkaa epätoivoiselta näyttävän pukemisyrityksensä. Jos on housuista saanut lahkeet laitettua itse ja äiti tulee tarjoamaan apua housujen nostossa niin voi sitä huutoa minkä saattelemana ne housut revitään kokonaan pois jalasta ja aletaan taas koko homma alusta. Voi kiittää vaan onneaan ettei ole kiireessä tarttenut pukea. Muistan kun Fiinu oli saman ikäinen ja sama vaihe oli meneillään niin päiväkotiin ja töihin kun oli kiire niin siinä hirveän itkun säestämänä väkisin puettiin, ja vielä talvivaatteet päälle. On tuo pienten elämä rankkaa. Vaippakin täytyy itse saada pukea, useamman kerran ollaan katsottu puolikin tuntia kun pieni keskittyneenä yrittää saada vaippaa jalkaansa keittiön lattialla. Bella on alkanut myös ymmärtää vaatteitten päälle, ei mikä tahansa ryysy päälle kelpaakaan, mekot on aina parhaita sekä kaikki missä on kimalletta. Heti kunnon naisia ovat molemmat tytöt. Annan tyttöjen päättää mitä päällensä laittavat kunhan on säähän sopivat vaatteet. Fiinukin on jo siinä iässä, etten oikeen näe mitään järkeä ostaa sellaisia vaatteita mitä neiti ei päällensä laita. En määkään pukisi jotain hirveitä kledjuja jotka joku toinen olis mulle valinnu, yksilöitähän me ollaan.

Huomasin kauppakeskuksessa ollessamme, että Fiinu ei enää halua pitää kädestä kiinni kävellessämme siellä. Bellaa hän kyllä pitää kädestä, mutta ei äitiä eikä isiä. Myös Bellan rattaista voi pitää kiinni. On jo niin iso tyttö omasta mielestään. Minusta oli hauska kun yksi noin yhdeksänvuotias tyttö tuli juttelemaan meille kun käytiin postilaatikolla. Sanoi että Bella on tosi söpö ja kysyi onko hän vielä vauva ja mää sanoin että joo, 19 kuukauden ikäinen. Sitten tyttö alkoi selittää kuinka hänen äitinsä aina sanoo että "et saa kasvaa noin kovaa kyytiä, mää haluan että sää oot mun pieni pikkutyttö vielä kauan". Sitten tyttö sanoi että "vaan enhän minä voi olla kasvamatta, se on hyvä merkki että kasvaa. Sinäki varmaan haluaisit että lapset olis aina pieniä". Mua niin alko naurattaa, justiinsa kun mietin että kylläpä mun pienet on kasvanu kamalasti.

Tästä mun blogista alkaa muodostua kohta joku leipomisblogi, mutta kerronpa nyt kumminkin että tein eilen lasten kanssa päivälliseksi porkkanalättyjä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyviähän niistä tuli. Bella söi neljä, mää kaks ja Fiinu melkein yhden. Fiinu sano että "nämä on vähä pahan makusia" ja näytti peukkua alaspäin. Teen kyllä uudestaankin, kun Bellalle maistu niin hyvin. Käytin kotikokin ohjetta vähän muunneltuna, Bellalla kun on tuo maitoallergia niin maidon sijasta käytin kookoskermaa, valkopippuria ei ollut niin käytin paprikajauhetta ja korppujauhojen tilalta ohrajauhoja. Silti onnistui hyvin. Ja tänään leivottiin aamupäivällä haarukkaleipiä, lisäsin ohjeeseen vähän kanelia, koska ajattelin että se antaisi hyvän lisän siihen, kyllä maistui hyvälle. Löysin vaniljasokeriakin toisesta kaupasta, sieltä missä myydään kaikkea harvinaisempaa. Myös ohrajauhoja löytyi sekä Annas -merkkisiä piparkakkuja.

Keskittyneenä sukkaa jalkaan

Pikkuapulaiset

 

Autoilua

Ollaan mietitty tuota auton ostamista jo tovi. Meidän kakkosauton pitäisi olla sellainen, joka olisi helppo sitten myydä Suomessa kun sen aika koittaisi. Mies on nyt innostunut noista Challengereista, joissa on niin kamala polttoaineen kulutus, että ei niillä paljon Suomessa viitsisi ajella. Toisaalta, niillä olisi täällä kiva ajella, ja niitä on Suomessa niin vähän tarjolla, että menisi todennäköisesti helposti kaupaksi. Käytiin kuitenkin kokeeksi ajamassa BMW 535 i xDrive, että jos se olisikin fiksumpi ostos, mutta ei sitä miehen päätä niin vain käännetä. Mun olis ehkä ollut sitä helpompi ajaa, koska meidän entinen auto oli saman merkkinen ja saman kokoinen. Ja ei, en oo vieläkään uskaltanut ajaa täällä. Tai ei se nyt varmaan uskaltamisesta ole enää kiinni, ei vaan tule ikinä mieleen kun on tuo tottuneempikin kuljettaja paikalla. Muutenkin aina Suomessakin kun ollaan koko porukalla liikenteessä niin mies on ajanut. Näin sivuhuomiona täytyy mainita, että mulla on ollut kortti jo kahdeksan vuotta enkä ole kertaakaan kolaroinut enkä edes mihinkään kolhaissut autoa, että ei se ajotaidoistakaan voi olla kiinni.

Käytiin eilen kauppakeskuksessa. Se oli Brookfield Mall ja käytiin siellä ekaa kertaa täällä asumisen aikana. Siellä oli ollut ammuskelu viime vuonna, joku mustasukkaisuudesta johtunut. Noh, meillä oli tarkoituksena löytää Fiinulle ballerinamekko, koska se entinen on jo aika kittana kun on vuosi sitten ostettu. Kierreltiin aikamme liikkeitä ja ei ostettu yhtään mitään. Tuo mun mies on välillä aika huonoa shoppailuseuraa. Aina kysyy tartteeko jotain nyt oikeasti, no EI, mutta saahan sitä nyt vähän jotain tarpeetontakin ostaa. Päätettiin, että otetaan uusiksi seuraavana päivänä, koska se mekko nyt olis aika tärkeä Fiinulle. Lähdettiin siis seuraavana päivänä Southridge Mallille. Ballerinamekkoja on yllättävän vaikea löytää juuri silloin kun niitä etsii ja tarttisi. Disney-kaupasta löytyi yksi, mutta se oli nyt lähinnä semmonen prinssessaunelma ja hintaakin oli yli 40dollaria, joten päätettiin, että jos kuitenkin löytyisi jostain toisenlainen, hieman tanssitunnille sopivampi. Meinattiin jo luopua toivosta kun yhtäkkiä tajusin, että määhän oon nähny joskus H&M:llä ballerinamekkoja, sinne siis suuntasimme ja sieltähän niitä löytyi neljänkinlaista ja puolet halvemmalla kuin Disneyn versio. Nyt on Fiinulla ihana pinkki tutu, ja se päällä onkin tanssahdeltu loppuilta. Ja tarttuihan sieltä sitten mukaan neulemekkokin Fiinulle. Tytöille ostettiin Macy'siltä pitkähihaiset paidat, samanlaiset molemmille, sekä Fiinulle parit sukkahousut balettiin. Kyllä määkin sain jotain, eli ihanan uuden mekon kun nähtiin sattumalta näyteikkunassa kivan näköinen. Mää en oo se päällä tanssahdellut vielä, onhan tätä iltaa vielä jäljellä.

Tää on ihana, Tuo kangas on oikeasti kimalteleva hopeinen, mutta jotenki valottu ku oli niin bling-blingiä.

Ja mun ihana.

 

Hui hui

Saatiin eilen miehen työkaverilta Halloween-koristeita, joilla saadaan koristella asunto. Hän ei itse enää innostu Halloween-koristelusta, joten me saatiin käyttää niitä. Niitä olikin kaksi pahvilaatikollista. Kyllä kuulostaa aika hurjalta. Täällä koristellaan Halloweeniksi aivan eri lailla kuin suomessa. Täällä on monella ollut jo useamman viikon ajan monenlaista Halloween-koristetta asuntojensa parvekkeilla ja pihoilla. No nyt on meilläki! On niin monenlaista kurpitsaa että siitä kelepaa valkata. Bella valitsi jo oman lempparinsa, noita-akan, jonka syyläiselle nenälle on monta suukkoa jo suotu tänä iltana. Myös kurpitsat saivat osansa suukoista kun niitä eilen hoidettiin ja luurankoakin on kanniskeltu ympäri asuntoa. Meinaa vaan pienellä mennä maku kun ilkeä isosisko karjuu välillä että "VYYÄÄÄÄÄÄ" ja pelottelee Bellaa pääkalloilla ja sammuttelee valoja. Bellakin tietää että aina kun näkee hirviön niin pitää sanoa "VYÄÄÄÄ". Myös hämähäkin Bella on oppinut tunnistamaan, aina kun sellainen näkyy niin silloin kiljutaan. Tiiä sitte mistä oppinut.

Tänään sain leivottua pannukakkua. Käytin kotikokin ohjetta, jota muutama tuttu on kehunut, ja rasvaistahan se oli. Kyllä se maistui hyvin, hieman äkkimakeaa ehkä. Bella ei syönyt yhtään, Fiinu senkin edestä. Kaupasta oli ensin löydettävä vaniljasokeria ja leivinjauhetta. Vaniljasokeria ei löytynyt, mutta vaniljauutetta kylläkin. Täällä ehkä sitä sitten ruukataan käyttää vaniljanmakua tuomaan kun oli hyllyssä niin montaa erilaista. Ostin myös ruokasoodaa kun sitä siinä leivinjauheen vieressä niin sopivasti oli. Pisti vaan miettimään, kun purkin kyljessä mainostettiin että hyvää siivoukseen, myös leipomiseen, että kaippa se nyt on ihan oikeaa eikä mitään myrkkyä. Tiedän kyllä että sitä voidaan käyttää myös siivoukseen, mutta ei suomessa sitä tietoa kyllä mun mielestä purkin kyljessä lue. Suomessa se on varmaan sitten niin, että jos ei sitä ole perimätietona keneltäkään kuullut, niin ei saa koskaan tietääkään.

Bellan rakkaat

 

Tämä oli oikeastikki vähä karmiva, se löytää ehkä itsensä jostain laatikon pohjalta tässä lähipäivinä...

 

 

Fiinu lukemassa Bellalle satua

 

 

Ihanan kamala kokolattiamatto

On tässä asustellessa tullut tutuksi tuo kokolattiamatto. On ollut aikaa miettiä sen hyviä ja huonoja puolia. Ennen ajattelin, että kokolattiamatto on tosi epäkätevä ja kuka sellaisen nyt haluaisi. No, oon edelleen sitä mieltä, että kylpyhuoneessa se olisi katastrofi, mutta meillä onneksi kylpyhuoneessa on kivilattia. Oon itse asiassa tykännyt tästä pehmeästä lattiasta. Bella on aina ollut hurjapää ja meidän entisessä kodissa sai olla sydän syrjällään koko ajan ettei pieni kiipeä johonkin tuolille ja pudotessaan tulee välittömästi kuhmu kun parkettiin jysähtää otsa edellä. No täällä kun pieni putoaa tuolilta niin ei kyllä kuhmuja tule! Eikä edes itkua. Ja silloin kun pieni vielä nukkui meidän huoneessa ja joskus yöllä kömpi viereen niin jos putosi yöllä lattialle niin jatkoi vaan unia. Sillon heitin vaan pienelle peiton päälle ja hän nukkui aamuun asti lattialla täysin tyytyväisenä. Meillä on onneksi tosi matala sänky, että ei oo kova pudotus. Portaissakaan kaatuminen ei haittaa, kun portaat on pehmeät. Bella onkin jo taitava portaissa kun on saanut rauhassa harjoitella. Mun jalkapohjatki on tykännyt selvästi kokolattiamatosta. Ei oo mitään kovettumia tullu.

Myöskään roskat ei näy kokolattiamatossa samalla tavalla kun parketilla. Tämän voi nähdä sekä hyvänä että huonona juttuna. Ei ainakaan inspiroi imuroimaan kun ei näy roskaa. Vaan mää kyllä muutenkin imuroin pari kertaa viikossa, että eipä se mun imurointia vähennä ainakaan. Jos me oltaisi allergista porukkaa niin silloin tuo kokolattiamatto vois olla ongelma, onneksi ei olla astmaatikkoja. Ja mää odotan kauhulla sitä päivää kun tohon matolle kaatuu punaviiniä tai kahvia. Voi olla aika urakka luututa se siitä pois. Jogurtti siitä lähtee pois ainakin ja tomaatti, testattu on. Oksennustauti vois kans olla aika kaamea tällä matolla, toivottavasti ei sellaista saada ikinä.

Leipasinpas eilen kauraporkkanasämpylöitä. Kinuskikissan ohjeella ei voi tulla pahaa. Tosi hyviä tuli. Korvasin siirapin vaahterasiirapilla kun sitä oli sopivasti jääkaapissa. Taidan ottaa tavaksi ton leivän leipomisen, kun lapsillekin maistui tosi hyvin. Ostettiin eilen ensimmäiset lelut lapsille täällä Jenkeissä. Bella sai pallon ja Fiinu 3D-palapelin, tai siis niitä oli viisi samassa paketissa. Ostettiin myös kummipojalle jo synttärilahja. Ensi kuussa vasta kyllä synttärit, mutta kiva olla kerrankin ajoissa. Kohtahan saa jo alkaa ostella joululahjojakin. Mulla on ollut sama hiusharja jo varmaan ainakin viisi vuotta, joten päätin senkin uusia, kun siitä oli jo piikkejäkin irronnut. Ostin sellaisen takkuharjan mitä kampaaja suositteli paksuille hiuksille. Sillä saa harjattua märätkin hiukset tosi kätevästi, suosittelen. Eikä jäänyt päänahka sen tuntuiseksi kuin joku olisi kynsillä raapinut ja repinyt tukasta. Ehkä oli siis jo aika vaihtaa.

Kinuskikissan kauraporkkanasämpylät

Skandinaavinen tapahtuma

Käytiin tänään skandinaavisessa tapahtumassa tuossa parin mailin päässä. Porukkaa ei ollut ihan niin paljon kun me odotimme, mutta tapahtuma oli ihan hauska. Siellä myytiin myös suomalaista tavaraa, muun muassa Aarikan avaimenperiä, Iittalan kynttilänjalkoja ja meidän mielestä hauska juttu oli sellainen rekisterikilpeen liitettävä kyltti jossa luki "Watch out, Finnish driver!". Mulle sopis, en oo vieläkään uskaltanu ajaa autolla täällä. Myös kyltti, jossa luki että parkkipaikka vain suomalaisille, muut autot hinataan pois olis aika kiva ollu meidän autotalliin. Jokaisella pohjoismaalla oli oma "kahvila" josta sai tilata maan erikoisuuksia. Käytiin syömässä suomalaista makkaraa ja pullaa, pullasta voin kyllä sanoa, että ite leipoisin parempaa, oli aika kuivaa. Kun käytiin tilaamassa kassa ihmetteli kun lausuttiin oikein pulla ja makkara. Mies kertoi sitten että ollaan suomesta kotoisin. Kassa ei puhunut itse suomea, mutta hänellä on sukulaisia suomessa Kaustisilla ja Vetelissä. Mua kovasti huvitti kun siellä samaan pöytään istui vanhempi pariskunta jotka oli tilannut ruotsalaisen annoksen itselleen, eli ruotsalaisia lihapullia, lättyä ja näkkileipää ja lisukkeena oli puolukkahilloa ja voita. No se setä laittoi puolukkahillon näkkileivän päälle ja voin lätylle. Nainen puolestaan laittoi puolukkahillon lätylleen. Tietenkin olisin voinut vihjaista, että se puolukkahillo saatto olla myös lihapullille, mutta tyydyin vaan hymyilemään. Ei otettu pannukakkua, kun sanoin että teen ite parempaa sitten kotona, huomenissa vois kokeilla.

Lapsille oli kiva askartelunurkkaus, jossa oli kanssa suomeen liittyviä tehtäviä, väritettiin suomen lippu ja Fiinu askarteli joutsenen. Myös poroa ja Lucia-neitoa väriteltiin. Siellä oli lava, jossa esitettiin kansantanhuja ja kansanlauluja kanteleen säestyksellä. Olisimme myös voineet tutkia onko meillä sukujuuria suomessa, mutta ne on jo aikalailla selvillä. Nähtiin siellä pari miestä suomi-paita päällä, mutta heistä kumpikaan ei puhunut suomea. MUTTA eräs jenkeissä koko elämänsä asunut iäkäs rouva, 95wee, puhui täydellistä suomea. Juteltiin hänen kanssaa hetki siinä. Hänen vanhempansa olivat suomesta kotoisin ja kotonaan oli aina puhuttu suomea. Hän käy myös kaksi kertaa vuodessa suomenkielen kurssilla että pysyy kieli muistissa. Hän on käynyt kahdeksan kertaa suomessa. Ostettiin tytöille norjalaisen naisen kutomat villahatut kun olivat niin kivan väriset. Hänenkin kanssaan juteltiin hetki ja hän oli muuttanut jenkkeihin vuonna 68. Heidän perheensä oli piilotellut venäläisiä kellarissaan saksalaisilta sotilailta joita kierteli ympäriinsä. Venäläiset olivat opettaneet heitä laskemaan kymmeneen. Yhtä asiaa vain jäätin ihmettelemään, nimittäin hän sanoi muistavansa vieläkin miten häntä oli opetettu lapsena kellarissa laskemaan "yksi, kaksi, kolme...". Venäläiset opettaneet laskemaan suomeksi. Mielenkiintoista.

Tyttöjen ihanat uudet talvihatut, ei palellu päät kun se talvi joskus tulee.

Lääkärin luona

Rohkaisin mieleni ja päätin, että käytän Bellaa lääkärillä. Se oli sellainen ihan rutiinikäynti, ei pikkuinen ole sairaana ollut. Halusin vain vähän kysellä lääkäriltä miten täälläpäin tuon maitoallergian kanssa ollaan totuttu tekemään. Samalla tarkistettiin myös puolentoistavuoden mitat, koska suomessa ollessa puolitoistavuotisneuvola jäi välistä. No, meninpä siis lähimpään lääkärikeskukseen joka tässä on, eli noin kolmensadan metrin päähän varaamaan aikaa. Nainen tiskillä ihmetteli hieman vakuutuskorttia, jota näytin ja soitti laskutukseen kysyäkseen ketä he voivat laskuttaa. Laskutusosoite löytyi kuin löytyikin ja pääsimme varaamaan lääkärinaikaa. Nainen kysyi mistä olemme muuttaneet ja sanoin että suomesta niin hän sanoi "niin, teillähän on siellä suunnilleen sama ilmasto kuin meillä. Eikös me olla aikalailla samalla korkeudella. Teillä on vain enemmän lunta talvisin". Aivan oikein, pisteet siitä. En mää ainakaan olis tienny jostain pikkuriikkisestä maasta missä se on ja millainen ilmasto siellä on. Oon aivan säälittävän huono maantiedossa. Saatiin parin päivän päähän aika mieslääkärille. Hän on ihan mukavan oloinen, naureskelee kovasti joka välissä. Semmoinen mitä nyt lastenlääkärit yleensäkin on, tosi ystävällinen. Bellalla oli kaikki kunnossa. Kaupan soijamaitoa voi juottaa ja jos tuntuu ettei vatsa kestä niin voi kokeilla alle 12 kuukauden ikäisille tarkoitettua jauheena saatavaa maitoa. Ainut mikä lääkärikäynnillä ihmetytti oli se, että kaikki punnitukset ja sydänäänten kuuntelut tehtiin paidan päältä. Missään vaiheessa ei otettu bodya pois. Bella oli kasvellut hyvin ja pärjäsi pituudessa 91 prosentille ikäisistään. Lääkäri kävi myös läpi rokotuskorttia ja juteltiin millaisia rokotuksia täälläpäin lapsille annetaan. Sitten keskustelun päätteeksi lääkäri totesi "eli tänään pistettäisiin nämä neljä rokotusta, käykö". Mun ilme paljasti varmasti järkytyksen samalla kun väkinäisesti hymyillen etsein katseellani lähintä pakotietä. Sain änkytettyä jotain suuntaan "juu, tuota, no. meillä suomessa tuo vesirokkorokotus nähdään melko turhana että en usko että sitä nyt laitetaan. ja tuo pneumokokki riittää mun mielestä mikä on suomessa saatu...ja no, nuista kahdesta hepatiittirokotuksesta mun täytyy kyllä keskustella mun miehen kanssa". Päästiin siis lähtemään sieltä ilman rokotuksia. Ja siitä huolimatta Bella itki koko lääkärikäynnin ajan. Lapset sai molemmat kahdeksan tarraa. Niitä sitten liimailtiin kotona lastenhuoneen pöytään.

Fiinulla oli tiistaina toinen tanssitunti. Se meni hienosti. Fiinu oli ihan mukana kaikessa eikä arastellut enää. Osasi hienosti nostaa kätensäkin ylös kuullessaan oman nimensä nimenhuudossa, ja ihan oma-aloitteisesti. Vielä ei omaa nimeään uskaltanut itse sanoa ringissä istuttaessa, mutta kyllä se varmasti vielä joku kerta sieltä tulee. Tytöillä tuntuu olevan siellä vähän kinaa siitä kuka saa olla Fiinun pari kun siellä on muutama leikki missä saa ottaa paria kädestä kiinni. Mukavaa että Fiinu tykkää siitä baletista. Toinen opettajista lupasi antaa meille cd:n jossa on niitä lauluja mitä tunnilla tanssitaan että ne tulevat tutuksi Fiinulle ja niitä voi harjoitella kotona. Ei oo kuulemma tapana heillä, ollaan poikkeustapaus kun on tuo kielimuuri. Opettajat ovat tosi mukavia ja Ms Barbara antoi meille lapun, jonka oli kirjoittanut eräs jolla on sukujuuret suomessa. He asuvat samassa kaupungissa ja toivottivat meidät tervetulleeksi. He antoivat tietoja skandinaavisesta tapahtumasta, joka on tulevana lauantaina täällä. Selattiin nettisivua ja siellä on tarjolla muun muassa ruotsalaisia lihapullia ja suomalaista makkaraa ja pullaa. Sinne siis! Saatiin myös tietoja paikallisesta suomikerhosta.

Löysin taas uuden hauskan jutun ruokakaupassa: kookosmaidosta tehty jäätelö! Pitää kyllä kokeilla ehdottomasti, Bellallekkin voi tarjota. Kookosjogurtit oli ainakin niin kova menestys, että luulisi jäätelönkin maistuvan. Meinasin kokeilla leipoa leipää joku päivä, kun ei täällä oikein ole sellaista tosi hyvää leipää ollut kaupoissa. Sendik'sillä on kaura-hunajaleipää mitä ollaan ostettu, mutta ei sitäkään aina samaa jaksa syödä. Se on kyllä ihan hyvää. Löysin tuorehiivaakin kaupasta, ei maksanut kuin vaivaiset 3,54 dollaria. No, sillä ei ehkä ole täälläpäin yhtä suurta menekkiä kuin suomessa. Taidan kokeilla kaura-porkkanasämpylöitä leipoa jahka löydän jonkun hyvän ohjeen.