Puolivuotiskatsaus

Tajusin tässä vasta, että muutaman päivän päästä ollaan jo puoli vuotta komennuksesta oltu täällä. Mies kun oli sen kuukauden jo ennen kun me tänne tultiin. Olen jo tottunut autolla ajoonkin niin uskalsin lähteä yksin ajelemaan kauppakeskukseen joka on noin 13 kilometrin päässä. Eihän se muuten olisi, mutta kun ajetaan kaupungin läpi ja jos nätisti sanotaan, niin täällä ihmiset on välillä aika huolimattomia liikenteessä. Kaikki siis paitsi tietenkin minä. Ja tosi monet puhuu tai tekstaa ajaessaan, on aika pelottavan näköistä välillä. Oon nähnyt myös muutaman kerran kuin koira istuu kuskin sylissä. Eihän se muualla tieten pärjäis.

Oon tässä viimeaikoina miettinyt, että pitää tehdä jotain vähän itseäänkin varten täällä olon aikana. Tuo aika menee nopeasti. Meille tuli postilaatikkoon sopivasti kevään yliopistokursseista esite ja menin nettisivuille tutustumaan. Sieltä löytyi muutama itseä kiinnostava kurssi, jotka vielä liittyy omaan alaan. Niitä tässä sitten alan suorittamaan ensi kuussa. On se mukavaa lisää tuohon kotiäitiyteen kun saa vähän aikuistenkin juttuja mietinnän alle. Harkitsin jo lähestulkoon uudeksi harrastukseksi shoppailua. Vaan ehtiihän sitäkin vielä harrastamaan. Täytyykin uusia lähestulkoon koko vaatekaappi ja lapsetkin kun kasvavat niin vauhdilla että heidän vaatteensa käyvät pieneksi. Kyllä aina on mielessä jotain mitä tarvitsisi.

Fiinun kouluun ilmoittautumislomakkeetkin täytetään tässä lähiaikoina että neiti pääsee aloittamaan esikoulun syksyllä. Pieni on innoissaan koulusta, äitiä nyt vähän luonnollisesti jänskättää. Sitten me täällä Bellan kanssa vietetäänkin päivät kaksistaan. Täällä ei nimittäin esikoulu ole samanlainen kuin Suomessa että kestäisi vain sen kolmisen tuntia päivässä. Täällä se alkaa kahdeksan jälkeen ja päättyy puoli neljältä. Tämä johtuu siitä, kun suurin osa vanhemmista on töissä ja pitäähän lapsille joku hoitopaikka olla päivän ajaksi. Mutta siellä sitten on opiskelun lisäksi ulkoilua, piirtämistä, leikkihetkiä ja jopa pienet päikkärit, eli melkeinpä sama asia kuin jos veisi lapsen Suomessa päiväkotiin.

Bellankin kaksivuotissynttärit lähestyy. Ei enää edes kuukautta siihen. Bella on ihan hyvin nyt viihtynyt omassa sängyssään. Tosin, vielä joinakin öinä kömpii meidän väliin kun herää yöllä. Bellan maitoallergiakin on pikkuhiljaa väistymässä. Hän on syönyt jo jonkin aikaa tavallista jogurttia emmekä me enää tee maidotonta ruuastamme. Bella vielä kuitenkin juo soijamaitoa. Olen antanut hänen maistaa tavallistakin maitoa, mutta se ei maistu. Onneksi tuo allergia on väistymässä, on se aikamoinen vaikeuttaja.

Meille tuli taloyhtiöltä tiedote pakkasista. Alkuviikosta on taas tulossa erittäin kovat pakkaset tänne. Varotoimenpiteitä oli pitkä lista. Asunnon lämpö tulee ptää yli 20 asteessa koko ajan (en kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi sitä alhaisemmissa asteissa edes olla), hanoja täytyy pitää tiputtamassa yön yli ettei vesijohdot jäädy ja sitä myöten paukahtele rikki, kaappien ovet täytyy pitää auki että lämpö jakautuu tasaisesti ja autotallin ovea ei saa turhaan pitää auki. Näitä täytyy noudattaa, että pakkaset ei aiheuta tuhoja asunnoissa. Taidetaan jättää siis ainakin alkuviikosta ulkoilut välistä. Onhan sitten aina tuo lähellä sijaitseva sisäleikkipuisto mihin mennä kovilla pakkasilla leikkimään.

Ikeassa

Käytiin Ikeassa nyt viikonloppuna, kun oli hyvät ajokelit. Matka kesti suuntaansa sen puolitoista tuntia. Syötiin siellä sitten tetenkin lihapullat ja muusi puolukkahillolla. Saatiin ostettua Fiinulle sänky sekä peitto, yöpöytä, tyyny ja lakanat. Sänky kasattiin illalla kotiin tultua ja hyvä siinä oli kuulemma nukkua. Bella sai sitten Fiinun entisen sängyn ja se liitettiin lisäsiiveksi meidän sängyn viereen. Kyllä Bella siinä puoli yötä ainakin nukkui ja sitten kapusi herättyään meidän väliin nukkumaan. Päiväunetkin siinä nukuttiin, että toivo elää, että Bella sen hyväksyisi sängykseen.

Meillä on tässä taloyhtiössä neljä korjausmiestä, jotka tulevat tekemään korjauksia, kun tehdään ilmoitus tuohon toimistolle. Tässä se on ollut tosi toimivaa ja nopeasti ovat aina tulleet milloin minkäkin vian vuoksi. Itse asiassa on alkanut tuntua siltä, että korjausmies saa koko ajan olla hyppäämässä tässä ja vähän on alkanut jo nolottaa kun koko ajan jotain saa olla pyytämässä. No, meillä sitten paloi lamppu tuolta makuuhuoneesta ja katto kun on niin korkealla, että tuoliltakaan ei ylety, vaan tikkaat olisi tarvinnut niin minä sitten kävin toimistolla tekemässä ilmoituksen asiasta vähän anteeksi pyydellen ja he sanoivat että ilman muuta tulee korjaaja sen homman tekemään. Siinä sitten kävi ilmi kun korjausmies vaihtoi meille lamppua, että niitä ei saisi itse edes vaihtaa. Hämmennyin vähän ja sitten päätin olla kertomatta, että ollaan ehditty jo kolmeen valaisimeen vaihtaa lamppu itse. Ja kun asiaan halusin vielä varmuuden niin lukaisin sopimuksen läpi uudelleen ja siellähän se seisoi "pyykkikoneisiin, jääkaappiin, mikroon, valaisimiin yms. ei saa asukas itse kajota millään tavalla". Hullua. Ja nyt mietin milloin kehtaan seuraavan kerran käydä toimistolla valittamassa kun autotallin edessä on lamput palanut ja tuota yhtä ovenpieltäkin saisi vähän naulata. Korjausmies kun on jo niin vakiovieras että viimeksi kun kävi, otti kengät pois tullessaan sisälle, koska me oudot suomalaiset ei kenkiä käytetä sisällä kuten täällä on tapana. Aiemmin on aina kengät jalassa tullut sisään.

Täällä ameriikassa on ollut viime aikoina kovia pakkasia. Pahmmat pakkaset ajoittuivat toissa viikonlopulle ja alkuviikkoon. Pakkasta oli pahimmillaan -27 celsiusastetta, ja tuulen voimakkuuden vuoksi pakkasen oikea purevuus vastasi -47 astetta. Täällä päin tuulee tosi paljon ja voimakkaasti, mikä on erona Suomeen, tai ainakin siihen osaan missä itse olen asustellut. Ei siis mikään ihme, että ihmisiä kehotettiin pysyttelemään sisätiloissa, ja koulutki olivat suljettuna maanantaina, joka oli kaikkein kylmin päivä. Mies teki silloin myös kotona etäpäivän. Kaupat menivät aikaisemmin kiinni myös. Tätä maanantaita edeltävä viikonloppukin oltiin -20 pakkasasteen paikkeilla. Mentiin silloin kauppakeskukseen, ja olikin melkoisen autiota. Oli oikeen mukava kierrellä kauppoja, kun ihmisiä käyskenteli vaan harvakseltaan siellä. Käytiin myös miehen kanssa leikkauttamassa hiuksemme. Ajattelin etukäteen että siellä saa sitten taas itse istua sen vähintään 45 minuuttia kun kampaaja leikkaa hiukset plus stten miehen hiustenleikkuu joka kestää puoli tuntia. Vaan olikin tehokkaita kampaajia. Meidän hiustenleikkuussa kesti yhteensä noin 25 minuuttia, mulla reilu vartti ja miehellä noin vajaa kymmenen minsaa. Otsatukkakin leikattiin yhdellä napsauksella. Ja jälki oli vielä kaiken lisäksi hyvää eikä se huvi maksanut kuin 15 dollaria naamalta. Plus sitten tietenkin kohteliaan ihmisen maksama tippi hyvästä tuloksesta. Ja kyllä tämä lyhyempi tukka onkin paljon mukavampi kuin pitkä.

Uusi vuosi

Niinhän se seuraava vuosi alkoi. Oltiin tylsästi vaan ilta kotona, lapset katsoi leffan ja menivät nukkumaan. Me miehen kanssa syötiin patonkia ja juotiin shamppanjaa, ihan oikeaa shamppanjaa siis, ei kuoharia. Kerrankos sitä kun kaksin ollaan. Katsottiin uudenvuoden ohjelmaa ja puolen yön aikaan rakettien pauketta kuului kauempaa. Koitimme katsoa ikkunasta näkyisikö välkettä, mutta näimme ainoastaan muita uteliaita naamoja katselemassa ikkunoista. Uudenvuoden lupauksia ei tullut tehtyä, enhän koskaan ennenkään ole sellaisia tehnyt, laihtua ei tartte eikä muuttaa elämäntapoja, nehän ne yleisimmät lupaukset on. Toivon terveyttä. Siinäpä se. Ehkä voisi uuden harrastuksen aloittaa, mutta sitä en kyllä lupaa, opiskellakin voisi jos on ylimääräistä aikaa. Mua niin huvittaa nämä harrastusjutut, kun mää haluaisin osallistua johonkin bodycombatiin, ja sellaista kokeilinkin muutaman kerran tossa viime keväänä. Totuus on, että mää nyt en vaan oo semmonen lihaksikas ihminen, joka esimerkiksi pystyisi nyrkkeilemään keikuttamatta persettä tai potkimaan vakuuttavan näköisesti eikä huvittavan tyttömäisesti. Muutaman kerran yritettyäni kyseistä lajia luovutin. Menin naisten jumppaan, siis sellaiseen "ihanaa!! ja sitten seuraavaksi keikutetaan persettä ja huudetaan samaan aikaan tyttömäisiä kannustushuutoja itselle!!" Ricky Martinin soidessa taustalla.

Käytiin Fiinun kanssa läpi tämän vuoden tulevia tapahtumia ja kohokohtia. Mukavasti tuntuu olevan odotettavaa tällekkin vuodelle. Kaikkien meidän synttärit on tässä keväällä ja vieraitakin tulossa. Sekä tietenkin tytöille serkkukin on syntymässä kevään aikana. Ja Suomeenkin teemme ensimmäisen reissun toukokuussa. Kyllä pitää kiirettä. Ja tietenkin Fiinun recital baletissa, äiti ja isi ottaa videokameran mukaan ja näyttää ylpeänä videon kaikille tutuille. Fiinu kysyi että "mikä on pääsiäinen?". Minä vastasin "se on se kun tulee trulleja ja syödään suklaamunia ja on pääsiäispupuja ja suomessa syödään mämmiä...". Miestä vähän huvitti "me kasvatetaan meidän lapsista ateisteja, ne ei usko mihinkään muuhun ku joulupukkiin. Mitähän sun uskonnon opettaja tuohon olis sanonu? Varmaan että juuri tuon takia sää sait sen kuutosen uskonnosta". Kyllä, mää sain kuutosen uskonnosta kolmannella luokalla. Paras numero minkä oon ikinä siitä saanu oli seitsemän. Minusta aika ikävää, kun ottaa huomioon, että mun haaveammatti pienenä oli Jeesus. Ei minusta tuon ikäisen tartte muuta tietää joulusta ja pääsiäisestä, onhan Fiinu vasta neljä. Ja todellakin toivon, että meidän lasten ei tartte kasvaa koulussa, jossa kaikki opettajat sekä 87% muista oppilaista on himouskovaisia. Siinä tuntee itsensä jo melkoisesti ulkopuoliseksi.