Kaksivuotias

Minun pienempi pieni on nyt kaksivuotias. On se hurjaa kuin äkkiä se kävi. Vaikka vieläkin iltaisin kun katson pientä kun hän on nukahtanut, näen sen saman vauvan jota ihastelin sairaalan osastolla hänen maailmaan putkahdettuaan. Pieni tyttö. Fiinullekkin sanoin, että ei Bellaa enää oikein voi vauvaksi sanoa, mutta äitin pieniä molemmat tytöt on aina. Kaksivuotisjuhlat meni hyvin. Kakku onnistui ja Bella tykkäsi saamistaan lahjoista. Bella ei noita kakkuihmisiä ole, joten hän ei edes halunnut maistaa, mutta kynttilä piti saada puhaltaa useaan otteeseen.  Äitiltä ja isiltä pieni sai Hello Kitty -matkalaukun, joten nyt hänen kelpaa lähteä mummuloimaan toukokuussa. Päällä pidettiin kauniita mekkoja ja syötiin namuja. Perheen kesken vain oltiin. Bella puhalsi hienosti kynttilänkin kuin mestari konsanaan. Vähän kuolaa roiskui kakulle kun oikein kovasti puhalsi. Bellalla on tällä viikolla kaksivuotisneuvola. Olen puhunut hänelle kovasti siitä mitä lääkärisetä tekee ja mitä ei, koska kaikki aiemmat kerrat Bella on vaan roikkunut mun kaulassa, huutanut kurkku suorana ja osoittanut ovelle "pois". Tällä kertaa tulee mieskin mukaan, että on kaksi tuttua aikuista vastaan yksi vieras, jos edes vähän helpottaisi. Ei tarvitsisi aina selittää lääkärille että ei tämä meidän tyttö kyllä tällainen tavallisesti ole, astetta pahempi lääkärikammo ainoastaan.

Bellalle on iskenyt nyt kahden voden kynnyksellä uhmaikä. Täällä välillä kiljutaan naama punaisena kun ei voikaan saada kaikkea haluamaansa. Sitten Fiinu hermostuu Bellan kiljumiseen ja alkaa myös kiljua ja sitten alkaakin joukkorääky, jolle ei loppua näy. Välillä ihmettelen miten meille ei ole häätöä tullut kun täältä kuuluu niin hirveä huuto, monesti päivässä. Kyllä tytöt oikein hienosti leikkii yhdessä suurimman osan ajasta, ja jopa vessaan on pakko päästä aina yhdessä,  mutta pitäähän sitä draamaa nyt saada välillä aikaiseksi. Välillä on pakko erottaa tytöt molemmat omiin leikkeihinsä jos tilanne on oikein paha eikä sopua saada aikaan. Bella on välillä oikea draamakuningatar, tulee äitin syliin nyyhkyttämään jos ei saa jotain tiettyä lelua juuri kun haluaa ja sanoo "minä raukka". Tempperamenttinen pakkaus.

Sairastettiin toissaviikolla flunssa. Se olikin jo kolmas viikko putkeen sairaana. Viime viikko meni tervehtyessä, toivottavasti nyt pysyttäisiin terveenä edes jonkin aikaa. Nukuttiin niin huonosti flunssan aikaan kun lapset heräili useaan otteeseen yöllä juomaan. Tehtiin flunssajärjestelyjä makuuhuoneissakin. Minä nukuin parisängyssä molempien lasten kanssa ja mies katsoi parhaaksi nukkua pari yötä Fiinun sängyssä (joka on siis ihan metrin levyinen normimittainen sänky, ei mikään pikkulasten sänky). Sai mies kunnon unet että jaksaa töissä. Sitten kun flunssa meni ohi ja sai vihdoin nukkua heräämättä niin tuli sellainen olo, että silloin oli aamulla paljon väsyneempi kuin niinä aamuina kun piti herätä kesken unien. Nyt ollaan onneksi palattu normirytmiin. Ensimmäinen lumiukkokin päästiin tekemään viime viikolla kun oli ihanat ulkoilukelit, lunta juuri satanut kaksikymmentä senttiä ja plussan puolella viisi astetta ja todella kaunis auringonpaiste. Harvinaisen upeat ilmat. Ja pakkasen puolella pysyy sen seitsemän asteen luokkaa ainakin tämän viikon ajan vielä. Ei ole ihan heti tuo lumi sulamassa.

Piti kokeilla kuin kuuma liekki on

Puhallus

Pieni prinsessa

 

Kotona

Ollaan tässä vähän kevään kunniaksi harrastettu talviurheilulajeja. Luistelemassa käytiin viime viikonloppuna. Tai siis kaikki muut paitsi minä joka olen viimeksi luistellut yläasteella pakosta noin kaksitoista vuotta sitten. Että kiitos vaan tästä itseluottamuksen murenemisesta yläasteen liikunnanopettaja: "Muut voi mennä pelaamaan, mutta sinä jäät tänne päätyyn harjoittelemaan vielä luistelua", ja se olikin sitten se viimeinen kerta. Fiinu luistelee jo hienosti ilman apua ja Bellakin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Bella kannatteli itseään todella hyvin, ei ollut yhtään lötköpötkö ja potkikin vimmatusti eteenpäin. Luistelija hänestä selvästikin tulee.

Ollaan me ehditty sairastellakin taas. Viime viikolla oli vatsatauti keskiviikon ja torstain. Sitten juuri kun oltiin takas normaalissa, niin Bella alko seuraavan viikon keskiviikkona oksentaa. Eka tuli oksennus sohvalle aamumaitoa juodessa. Ajattelin että oli vaan protesti pahanmakuista maitoa kohtaan. Mentiin sitte aamupalalle ja kun pieni oli ensimmäisen kerran haukannut leivästä niin laatta lensi pöydälle ja vaatteille. Sitten mulle valkeni että mahatautihan se on kyseessä. Katsottiin koko aamu sohvalla piirrettyjä ja sitten Bella nousi ylös ja oksensi villapeitolle ja kokolattiamatolle, otti pari askelta taaksepäin ja oksensi vielä uudelleen matolle. Siinä sitte saiki suihkutella pesuainetta ja hinkata oksennusta matosta pois ja pyykätä tyttökin. Ja voi mikä itku pienelle tuli kun tutti ja hello kitty paita tuli oksennukseen. Ja mää olin jo etukäteen päättäny että Runebergin päivänä leivotaan Runebergin torttuja ja niinhän minä tein, välillä kävin vaan siivoamassa mattoja ja vaihtamassa vaatetta tytölle.  Oli tarkoitus ystävällisesti antaa yhdelle miehen suomalaiselle työkaverillekkin pari torttua, mutta en mää nyt oksennustautia halua samalla lahjoittaa, joten syötiin sitten itse kaikki. Hyviähän niistä tuli, ja ihan nättejäkin.

Perjantaiksi oltiinkin sitten sopivasti tervehdytty että voitiin lähteä laskettelemaan. Oltiin varattu sviitti hotellista ihan rinteitten vierestä yhdeksi yöksi. Fiinu lasketteli isänsä kanssa ja minä kiertelin Bellan kanssa paikkoja sillä aikaa. Hienosti typy laskettelikin! Olisi halunnut laskea yksin, mutta eihän sitä nyt vielä uskaltanut ekalla kerralla päästää yksin mäkeen. Laskivat isin kanssa yhdessä noin reilun parin tunnin ajan. Hotellissa oli outoa nukkua ja huomasinkin ajattelevani että olisipa mukava nukkua kotona. Sitten pääni alkoi mutustella ajatuksiani uudelleen. Kotona. Niin, kotona. Kyllä mun ajatukset ihan selvästi sanoi kotona. Nyt vaikuttaa siis siltä, että ollaan asuttu tässä tarpeeksi kauan etten käytä enää sanoja "asunnolla", "kämpällä", vaan löysin uuden sanan, kotona. Kyllähän tämä jo kodilta on alkanut tuntua kieltämättä.

On ollut ihana huomata, että kevät on jo kovasti tuloillaan. Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja aurinko nousee tavallista aiemmin. Meidän porukan sisäinen kello on jo kääntynyt ja ollaankin herätty viime aikoina jo ennen kahdeksaa kun tavallinen heräämisaika on siinä yhdeksän kieppeillä ollut. Kuukauden päästä sitten käännetään ne oikeatkin kellot kesäaikaan. Ihanasti piristää kun kevätaurinko lämmittää kasvoja ulkoillessa. Ai että!
 

Luistelemassa

Ihanat tortut

Näkymä hotellin ikkunasta rinteille

Pikkuinen laskettelija