Vieraat

Me ollaan oltu flunssassa nyt viime viikko ja tämä viikko. Saisi pikkuhiljaa jo alkaa hellittää nämä kevättaudit. Sirkukseen sentään päästiin kolme viikkoa sitten käymään. Oli hieno esitys, mutta kolmen tunnin kesto oli ehkä hieman liikaa lapsille, istuttiin siellä kuitenkin esityksen loppuun saakka. Kuumeesta huolimatta oli pakko päästä tänään ulkoilemaan kun tuo kevätaurinko paistaa niin kauniisti. Bellakin pääsi kokeilemaan pyöräilyä.

Aloitin yliopistokurssinkin viikko sitten. Heti kahdesta ensimmäisestä tentistä täydet pisteet. Kyllä minä vielä osaan vaikka oonkin ollut äitiyslomalla jo yli kaksi vuotta! On ollut tosi mielenkiintoinen kurssi. Mukavaa vaihtelua arkeen, aikuisten juttuja. Fiinun koulun aloittamisen valmiustestikin meni hyvin. Tyttö oli toisen lapsen ja opettajan kanssa luokkahuoneessa, vanhemmat odottivat odotustilassa. Hetki siellä meni, opettaja tuli lasten kanssa takaisin ja sanoi "hyvin meni. Hän kuunteli hyvin ohjeita ja teki mitä pyydettiin. Huomasi kyllä ettei oikein ymmärtänyt puhetta, mutta hyvin jaksoi istua ja keskittyä". Näillä eväillä sitten syyskuussa kouluun. Fiinu itse kertoi että oli hauskaa ja hän ihmetteli mitä opettaja puhui.

Meidän ensimmäiset vieraitakin oli ja meni. Viisi päivää he täällä olivat. Miehet kävi olutpanimossa tutustumiskierroksella ja me tytöt oltiin lasten kanssa sisäleikkipuistossa. Seuraavana päivänä käytiin outleteilla. Siellä vieraille iski ostoshysteria kun kaikki oli niin halpaa. Ehkä vähän mullekkin iski osteluvimma, taas löytyi vaikka mitä. Muun muassa uusi ulkoilutakki ja ulkoiluhousut. Oli jo aikakin sellaiset hankkia. Tänään testasin ja hyvä asu on. Tulevana viikonloppuna pitäisi olla jo plussan puolella toistakymmentä astetta. Lumi on sulanut tosi nopeasti kun on ollut lämmintä jo pitkän aikaa. Pari päivää oli miinuksella ja taisi hieman luntakin sadella toissayönä. Eihän tuohon huhtikuuhunkaan enää kovin kauaa ole. Ja toukokuussa sitten lähdetäänkin Suomeen käymään. Meidän reissu tosin siirtyykin pari viikkoa eteenpäin, kun miehelle tuli tärkeä työjuttu siihen kuun puolivälin paikkeille. Ja kesäkuussa siskokin tulee sitten meitä ilahduttamaan tänne joksikin aikaa. Jee, mukavaa odotettavaa.

Oikea löytö!

Nyt se löytyi! Nimittäin sellainen kampaaja kenellä alan käymään säännöllisesti. Seikkailtiin kauppakeskuksessa ja päädyttiin hiljaisemmalle kujalle. Sieltä löytyi kampaamo jonka edessä pohdittiin tovi mennäkkö vai eikö mennä. Kunnes ystävällisen näköinen mieskampaaja houkutteli meidät sisälle. Oli valmis leikkaamaan heti hiuksemme. Viimeinen kokemus kauppakeskuksen kampaamoista oli että vartissa leikataan tukka eikä mitään ylimääräistä, joten sitä odotin tälläkin kertaa. Hämmästys olikin suuri, kun ennen leikkausta mentiinkin pesupaikalle. Siinä pestiin varmaan kolmella eri aineella ja ehdin jo huolestua herkästä päänahastani mitä tuo mahtaa tuumata. Pesun jälkeen selitin kampaajalle millaista haluan leikattavan ja hän alkoi hommiin. Ensin leikkasi takaa hiukset tasaiseksi. Sitten pyysi minua nousemaan tuolista ja tulemaan seisomaan häntä vastapäätä kasvot vasemmalle käännettynä. Katsoin vähän aikaa hiljaa, koska luulin kuulleeni väärin. Hän toisti ja tottelin hämmentyneenä. Kun hän oli leikannut toiselta sivulta pyysi hän kääntämään kasvot toiseen suuntaan, ja leikkasi samalla tavalla. Sitten täytyi kääntyä selin häneen ja leuka rintaan, oli tasoituksen vuoro. Tämän jälkeen hän pyysi minut uudestaan istumaan. Eihän se siinä ollut. Hän kerrosti seuraavaksi hiukset. Sen jälkeen oli kuivaamisen vuoro, sitä kestikin melkein puoli tuntia, siinä siliteltiin ja kampailtiin rutkasti ja jonki ison kokopääkuivaimenkin hän laittoi kuivaamaan mun tukkaani. Tässä vaiheessa mieleeni hiipi ajatus "onkohan tällä hepulla tuntitaksa". Välillä hän kävi juttelemassa muiden asiakkaiden ja kampaajien kanssa, ei mitään kiirettä. Tiesi hän suomestakin sen verran että Kimi Räikkönen on hänen lempiformulakuskinsa. Ja sanoi että minusta huomasi heti että olen eurooppalainen. Noh, sitten siinä kuivailun ohessa muistin että "hetkinen, eihän hän oo vielä ees leikannu mun otsahiuksia, ei hyvänen aika, mää oon täällä varmaan kolme tuntia!". Epätoivoa ei yhtään lievittänyt se, että siinä lauleskellessaan tarttuvia taustalla soivia diskoteekkilauluja hän pisti suoristusraudan lämpenemään. Tässä kohtaa yritin tsempata itseäni kovasti tykkäämään kampaajalla istumisesta, mutta se ei oikeen saanut tuulta siipien alle. Saihan hän lopulta otsiksenkin leikattua ja hiukset hienosti laitettua suoristusraudalla ja monella eri hiustuotteella. Kesti lähes puolitoista tuntia! Mutta se pärstä joka sieltä peilistä katto sai minut ajattelemaan, että ehkä tämä sittenkin oli tämän kaiken arvoista. Kiitin ja sitten olikin miehen vuoro siirtyä tuoliin. Kyllähän hänelläkin se liki tunti meni sinä istuessa, mutta hyvä tuli. Eikä tuo nyt ollut kuin kymmenen taalaa enemmän naamalta kuin se edellinen kampaaja, ei paha. Oli muka tarkoitus käydä äkkiä kampaajalla ja sitten ruokakaupassa. Juu, ei me minnekkään ruokakauppaan enää jaksettu lähteä, kaikilla oli kiljuva nälkä. Lähdettiin sitten intialaiseen ravintolaan syömään. Oli maistuvaa ruokaa. Bellakin sanoi tarjoilijalle "thank you". On muuten välillä hankalaa kun Bella puhua kälättää ja yrität saada selvää, kun ei koskaan voi tietää hakeakko englannin vai suomenkielistä sanaa. Toinen hokee monta kertaa samaa sanaa sinulle vaativan näköisenä ja yrität kaikkea ehdottaa mitä mieleen tulee kunnes tajuat, että kyseessähän ei siis ollutkaan suomen, vaan englannin kielen sana.

Tällä viikolla meillä oli taas vatsatauti, yllätys ällötys. Näihin on jo niin tottunut, että huomasin ensimmäistä kertaa etten panikoinutkaan siinä kun pyykkäsin Fiinua ja vaihdoin hänelle lakanoita keskellä yötä. Ainahan se on surkeaa odottaa milloin omalle kohdalle nakki napsahtaa, mutta nyt ei enää pelko saanut niinkään valtaa. Ärsytti vaan aamulla herätessä kun tajusin, että meidänhän pitää lähteä Fiinun koululle ilmoittamaan neiti esikouluun. Ei sitten yhtään parempaa päivää olisi voinut vatsatauti valita. Selvittiin siitä kuitenkin kunnialla, ei niinkään hyvävointisina. Saatiin selville, että myös kaksi muuta lasta, jotka aloittavat esikoulun eivät puhu englantia, joten Fiinu ei ole ainut. Ihan mukava tietää, vähän helpotti mieltä. Fiinulla oli baletissa suuri päivä tiistaina, kun tytöt saivat kauan odotetut tilatut esiintymisasunsa loppunäytökseen. Ja tämä äiti kun oli sopivasti paikalla niin pääsi auttamaan opettajaa tyttöjen pukemisessa esiintymisharjoitusta varten. Täytyy sanoa, että kun puettavana on 12 tyttöä, niin on kyllä siitä taustasta hyötyä, kun on itsellä kaksi tyttöä, joita saa olla pukemassa erilaisiin prinssessaunelmamekkoihin useaan otteeseen päivän aikana. Mutta olipa vaan kyllä kauniit mekot tytöille tilattu, kaikki oli kuin prinsessoja.

Ravintolassa kuvattua