Kesäpuuhaa

Ollaan saatu nauttia helteistä viime aikoina. On ollut kovia helleaaltoja, nytkin jo pidemmän aikaa. Huomiselle on luvassa taas kolmeakymmentä ja illalla sitten vakavia ukkoskuuroja. Saa nähdä tuleeko taas tornadovaroituksia. Mun herkkä iho palaa auringossa niin herkästi että ollaan katsottu parhaaksi viettää aikaa sisällä tai ulkona ollessa ainoastaan varjossa tai illalla kun aurinko ei enää niin voimakkaasti paista. Uima-altaallakin käydään ainoastaan heti aamusta tai illalla, mutta silloin siellä ei yleensä olekaan paljon porukkaa, kun täällä selvästikin halutaan ruskettua ja ulkona ollaan juurikin silloin kun aurinko porottaa kovimmin. Ollaan kyllä otettu kaikki hyöty irti uima-altaasta. Fiinukin on kovasti jo oppimassa uimaan. Hänellä on päällään uimaliivi, joka vähän kannattelee, mutta sillä pelkästään ei pinnalla pysy jos on paikallaan. Hyvä apu uimaan opettelussa siis. Hän on kova hyppimään altaaseen reunalta ja sukeltelee pitkin allasta. Bellalle ostettiin myös uimaliivi, mutta ero on siinä, että Bellan liivi on hyväksytty myös pelastusliiviksi veneilykäyttöön, joten sillä pysyy pinnalla. Nyt ei tarvitse pelätä vaikka meidän rämäpää hyppelee altaaseen reunalta. On kyllä todella kätevä tuollaiselle kaksivuotiaalle. Se on myös suunniteltu sillä tavalla, että lapsi oppii sillä uiskennellessaan oikean uima-asennon, koska sillä on paras kelluskella vatsalla makoillen. Bellakin ui pitkin allasta jo oikein hienosti. Hän ei ole viileämmän veden ystävä, joten vietämme Bellan kanssa enemmän aikaa porealtaassa.

Fiinulla alkoi kesäkoulu ja siellä on ollut hauskaa. Aluksi Fiinu jäi sinne vähän vastahakoisesti, mutta nykyään vaan huiskuttaa iloisesti aamulla ja jää tekemään harjoituksia. On ollut kyllä todella hyvä että Fiinu pääsi kesäkouluun ennen varsinaisen koulun alkua. Hän on oppinut sanoja ja lauseita todella hyvin. Opettaja kehuikin että Fiinu on erityisen fiksu lapsi ja kaikki on mennyt todella hienosti. Fiinulla on myös ollut tilaisuus tutustua tulevaan opettajaansa ennen varsinaisen koulun alkua. Tämä viikko on Fiinun viimeinen viikko kesäkoulua. Sitten on reilu kuukausi lomaa ja sitten alkaakin syyskuun alusta varsinainen koulu. Jännittävää. Täällä lapsen koulusta hakeminen on hieman tarkempaa kuin Suomessa. Minä en vielä laittanut Fiinua kulkemaan bussilla, joten hänet haemme aina itse. Lapsia mennään noutamaan toimiston kautta, jossa tervehditään vahtimestarit, vain yksi vanhempi saa tulla hakemaan kutakin lasta. Muut ovet ovat lukittuna, joten kouluun ei edes pääse sisälle kuin yhden oven kautta. Sitten istuudutaan pöytiin odottamaan kunnes opettaja tuo lapset luokasta. Jokainen vanhempi kirjaa lapsensa ulos kirjoittamalla allekirjoituksensa opettajan tuomaan listaan. Lapsilla on kaikilla kaulassaan tunnistelappu, jossa lukee nimi, koulu, luokan numero sekä hakeeko vanhempi lapsen vai ohjataanko hänet bussiin. Lasten turvallisuus on kyllä otettu täällä huomioon.

Käytettiin Fiinua Kindergarteniin menoa varten lääkärin tarkastuksessa. Otettiin hänelle täällä rokotusohjelmassa olevat hepatiitti A ja B rokotteet. Hän oli oikein reipas, hoitajatäti kehui että "aivan upeaa! Hän ei edes säpsähtänyt, aikuiset miehetkin valittavat enemmän rokotusta", ja kaksi piikkiä hänelle siis laitettiin. Pituutta oli prinssesalla jo huimat 118cm, eli hän on pidempi kuin 96% ikäisistään. Lääkäri kehui että oikein hienosti kasvaa omalla käyrällään sekä pituutta että painoa. Painaa enemmän kuin 18% ikäisistään. Lääkäri sanoikin että "pitkän ja hoikan geenit perinyt selvästikin äidiltään". Täällä on tosi mukava, että sama lääkäri on joka kerta meillä, koko perheellä. Vielä ennen koulun alkua täytyy käyttää Fiinu hammaslääkärillä. Suomesta tulikin kutsu molemmille tytöille hammashoitajalle, ei nyt kyllä ehkä ihan Suomeen saakka lähdetä kyseisen asian tiimoilta. Bellan nyt voi sitten myös käyttää kun vain saisi aikaiseksi tutustua hammaslääkärivaihtoehtoihin ensiksi.

Käytiin myös maailman suurimmilla musiikkifestivaaleilla Milwaukeessa. Mies sai sinne töistä liput koko perheelle, joten olihan siellä sitten käytävä. Käytiin päivällä joten sillon siellä ei vielä ollut tungosta. Katsottiin muutama taikurin esitys ja syötiin jätskiä ja hattaraa. Illalla lähdettiin kotiin kuuden aikoihin ja silloin olikin jo sen verran porukkaa ahtautunut alueelle, että olikin hyvä aika lähteä pois. Käytiin myös kotikaupunkimme keskustassa katsomassa itsenäisyyspäivän paraatia. Siellä heiteltiin yleisölle karkkia ja oli hienoja autoja. Kävi kyllä vähän sääliksi niitä tanssijoita, koska lämmintä oli varjossa 27 astetta ja he tanssivat koko paraatin keston suorassa auringonvalossa.

Siirrettiin Bella nukkumaan Fiinun kanssa samaan huoneeseen muutama viikko sitten. Oma huoneemme alkoi tuntua niin autiolta että oli pakko käydä ostamassa kokovartalopeili sinne ja ostettiin myös Lazyboy lököttelytuoli joka myös kiikkaa kuin kiikkutuoli. Se tosin täytyi teettää, joten sen saa hakea vasta muutaman viikon päästä.

Fiinun ensimmäinen koulupäivä

Uimassa altaalla omassa pihassa

Bellan "pelastusliivi"

Kuvia itsenäisyyspäivän paraatista

Tässä on meidän makkarin uusi peili, vähemmän tyhjän näköinen nyt

Siisaren visiitti

Kuten aiemmin kerroin mun sisko oli meitä vastassa täällä kun tultiin takaisin Suomesta. Hän viipyi ilonamme reilun kaksi viikkoa. Se aika olikin täynnä shoppailua, meinasin saada jo tarpeeksi koko touhusta, vaikkei ihan helpolla uskoisikaan. Kierrettiin kauppakeskukset ja Outleteillakin vietetiin aikaa oikeen kahteen otteeseen. Milwaukeessa käytiin myös Millerin panimolla (tai ainakin panimon matkamuistomyymälässä) sekä pyörähdettiin Harley Davidsonin tehtaalla, jonne ei viitsitty kuitenkaan sisään mennä.

Tehtiin myös jotain mitä en ollutkaan tehnyt aiemmin täällä ollessani, käytiin paikallisessa pubissa parilla siiderillä. Sinne oli matkaa noin puolitoista mailia, mutta äkkiäkös sen kävelee kun ei viitsitty paikallisen tavan mukaan pikkumaistissakaan lähteä ajelemaan. Tosin varjopuolena oli, että sitten täytyi kulkea ihan tienreunaa ja väistellä mahdollisia juoppokuskeja. Täällä ei noita pyöräteitä juurikaan tunneta. Eikä katuvaloja! Herranjumala kun oli pimeää kun käveltiin puiston läpi ja ajotien reunaa, täällä kun aurinko laskee jo siinä viimeistään yhdeksän aikaan ja me oltiin liikkeellä puoli kymmeneltä. Täytyi aloittaa aikaisin, koska täällä ravintolat ja pubit on auki vaan kahteen yöllä. No, päästiin elossa perille, vaikka puistossa haisikin weed kun käveltiin ja vannoin jo että joku narkki vielä hyökkää meijän kimppuun ellei sitten ne perjantaina 13 päivä täydellä kuulla liikkuvat ihmissudet tee meistä sitä ennen selvää. Isosisko tietenkin lohdutti että "pilven polttajat on rentoa porukkaa, ei ne mittään pahhaa tee". Pubissa oli noin kymmenen ihmistä meidän lisäksi, mutta löydettiin heti juttuseuraa kun istuuduttiin alas. Kerettiin kertoa varmaan kaikki Suomesta tälle mukavan tuntoiselle miehelle. Hän tarjosi meille ystävällisesti juomat ja vielä kyydin kotiin kun kysyin häneltä mistä numerosta saa tilattua taksin. No, kyytiin lähteminen ei ehkä maailman viisain ja ylpeyttä nostattavin teko ollut, mutta olihan herra juonut vain kolme olutta siinä jutellessamme, joten päätettiin ettei kolme olutta neljässä tunnissa nyt ihan juoppokuskia tee. Ja tietenkin pyysimme hänet jättämään meidät Club Housen eteen ettei ihan kotiosoitetta sentään anneta. Hyvin se meni. Siitä illasta kun selvisimme niin seuraavana päivänä olikin sellainen tunne mitä en oo aikoihin tuntenut, nimittäin krapula!

Ehti siskoseni vielä mun kanssa pelätä uskomattomia ukkosia ja tornadovaroituksia. Ja ukkonen oli kolmena yönä peräkkäin ihan hirveänä, iski lähellä maahan monta kertaa ja se kuulosti ihan kuin joku olisi ampunut haulikolla pihassa. Kun katsottiin aamu-uutisia ja tornadovaroituksia niin mietittiin että mikä nyt sitten olisi se paras turvapaikka mahdollisen tornadon iskiessä. Alun perin mietittiin että voisi mennä kylpyammeeseen, mutta kun ohjeissa kerrottiin että ei saa mennä lähelle ikkunoita, kylpyammeita, sähkölähteitä eikä altaita niin ei se kylpyhuone sitten oikein ajanut sitä asiaa. Onneksi ei kuitenkaan ihan tornadoksi puhjennut ukkonen eikä tarvinnut suojaan hakeutua vaikka uutisissa sanottiinkin että "people in New Berlin, prepare to take cover". Aviomieskin oli silloin juuri työreissulla Floridassa sopivasti. Vaan oli se kyllä aika pelottava kun myrskyn silmä tuli kohdalle, oli kuin joku olisi sammuttanut valot, koko taivas meni mustaksi ja alkoi tuulla hirveästi. Meiltä yksi puukin kaatui ikkunan takaa. Nuo onneksi menee pian ohi, ei pahin kestänyt kuin noin vajaa viisi minuuttia. Ensimmäinen tornadovaroitus juuri silloin kun sisko on paikalla. Onneksi oli, mää olisin todennäköisesti yksin ollessani vaan istunu pimeässä huoneessa kypärä päässä lasten kanssa ja vielä mahdollisesti kaapissa ja pelänny.

Viimeisenä päivänä käytiin vielä Chicagossa kun vietiin sisko hostellilleen. Kierreltiin keskustassa ja käytiin kahvilassa. Oli kyllä tosi korkeita rakennuksia. Täytyy käydä kyllä uudelleen paremmalla ajalla ja suunnitella paremmin mitä haluaa tehdä, ehkä jopa olla yötä.

Tämän puiston läpi mentiin lähipubiin. Tämä on myös hyvä lenkkeilypaikka.

Sisaren kanssa nautittiin mansikka margaritat parvekkeella



Ja tässä me tytöt lähdössä pubiin

Katsottiin telkasta tornadovaroituksia ja pelättiin.

Oikeen kellonajat milloin myrskyn silmä iskee mihinkin kaupunkiin

Herkkujuustokakuilla paikallisessa kahvilassa

Sisar nauttii juustokakustaan

Käytiin syömässä matkalla Chicagoon

Chicago