Fiinun koulujutut on lähteneet luistamaan hyvin. Ihan alussa opettaja ilmaisi huolensa kun Fiinu ei riimittele eikä osaa kirjaimia. Meillä oli palaveri opettajan kanssa aiheesta ja opettaja kertoi ettei ole enää huolissaan. Hän ymmärtää että Fiinu vieraskielisenä ei vielä täysin englantia puhu eikä ymmärrä. Fiinu puhuu jo opettajalle sekä kotona lauseita. Hän ymmärtää hyvin tehtävänannot, myös matematiikassa. Nyt parina viime kertana hän on saanut jo täydet pisteet matematiikan testeistä. Tämä äiti saakin monesti matematiikan tehtävänantoja lukiessaan miettiä että mitähän ihmettä tässä oikeen pitää tehdä. Ja jo tässä vaiheessa hänellä on alkanut olla sanoja mitä en itse olisi tiennyt. Fiinu on myös todella lyhyessä ajassa kehittynyt lukemisessa. Ennen koulun alkua hän ei lukenut yhtään ja nyt jo osaa melkoisen hyvin. Vaikka esimerkiksi sana valtameri kuulostaa kovin amerikkalaisesti lausutulta kun hän sen kirjasta lukee. Hän myös löytää todella hyvin kirjaimia sanoista joita hänelle lausutaan ja kirjoittaa nekin melkeinpä oikein. Ensin kun hän on oppinut lukemaan täysin englanniksi alan opettamaan itse suomeksi lukemista. Muutenpa raukka taitaa mennä sekaisin kirjaimissa.
Koulussa on kerennyt tähän mennessä olla jo paloharjoituksia jolloin juostaan ulos ja takit ja tavarat jätetään luokkaan. Fiinukin tietää mitä tehdään silloin ja miksi, sekä kokoontumispaikan ulkona ja mistä ovesta sinne poistutaan. Heillä on ollut myös opastusta mitä tehdään kun tornado tulee, eli opettaja vie lapset turvalliseen paikkaan lattialle makaamaan kädet niskan ja pään suojana ja lapsia kehotetaan noudattamaan opettajan ohjeita. Sekä tietenkin varasuunnitelman harjoittelua kouluampumisen tai muun ulkopuolisen tunkeutujan varalta. Tällöin opettaja lukitsee luokan oven, ohjaa lapset pöytien taakse ja käskee olla "very quiet" kuten Fiinu kertoi meille. Tämän jälkeen odotellaan niin kauan kunnes paikalle tulee poliisit koirien kanssa, he käyvät avaamassa jokaisen luokan ovet ja sen jälkeen poistutaan ulos. Koululta on tullut ainoastaan ilmoitus että harjoitus on tehty ilman mitään yksityiskohtia, joten Fiinun kertomuksen pohjalta lähinnä tässä kirjoittelen näitä. Tänään tuli sähköposti koululta mahdollisesta lastenahdistelijasta (ilmoitus oli mennyt poliisille saakka nimikkeellä epäilyttävä ajoneuvo). Kyse oli siis siitä, mikäli oikein ymmärsin, että joku mies oli autosta huiskuttanut bussia odottamassa olleelle kuusivuotiaalle tytölle. Okei. Pitääpä olla huiskuttelematta vieraille lapsille ettei leimaannu lastenahdistelijaksi. Hyvähän se on että ollaan varovaisia asian suhteen toisaalta. Onhan niitä kaikenmoista ihmisiä olemassa.
Fiinu on alkanut kulkea koulusta kotiin bussin kyydillä. Tämä siksi, koska se on helpompaa, ei tarvitse enää odotella koululla parent pick up -jonossa. Eikä tarvitse lyhyen matkan takia alkaa autolla ajelemaan. Käydään vain Bellan kanssa tienposkesta hakemassa Fiinu kun bussi saapuu. Me tietystikin kävellään, koska matkaa on noin sata metriä. Ja me ollaankin ainoat kävelijät. Risteys on täynnä autoja kun tulen hakemaan Fiinua, jopa vaarallisen täynnä. Siellä mammat tööttäilevät toisilleen kun ollaan tukittu risteys. Yksi äiti kerran yllätti positiivisesti ja tuli kävellen hakemaan lastaan. Kysyin syytä tällaiseen outoon käytökseen niin vastaus oli että auto ei käynnistynyt niin kovalla pakkasella (-12 celsiusastetta). Kyllä. Ja eräs äiti vie lapsensa autolla kouluun näin talvella, koska ulkona on niin kylmä ettei siellä viitsi olla. Yksi sana tuli mieleen: kermaperseet. Minä hain Fiinun lumimyrskyssäkin kävellen ja tällä kerralla tuossa sadan metrin kotimatkalla meille tarjottiin kyytiä KOLME kertaa ja mun tempaukseni kauheutta korosti vielä huolestuneen näköiset ilmeet ja kysymys "are you sure?". Joten tempaisin Fiinun syliini ja sanoin merkitsevästi "I am sure, but thank you". Toinen hirveys mitä tämä hirviöäiti tekee on se, että nukutan Bellan rattaisiin. Ai kauhea. "You still do that?!" Ja muita kauhistuneita huokauksia ja hymähtelyitä kuulee aika paljon. Jotkut hymyilevät kohteliaasti mutta sivusilmällä vilkaisevat nukkuvaa lastani eikä hymykään enää ole aidoimmasta päästä. "Hänkö nukkuu riippumatta siitä kuin kylmä on?", joo, ei niillä lapsilla kylmä tule kun osaa pukea oikein. En ole viitsinyt järkyttää ihmisiä kertomalla että vastasyntyneet vauvatkin nukkuu Suomessa ulkona ihan yksin parikin tuntia.
Meillä oli Halloweenkin tässä välissä ja tytöt kävivät karkkikierroksella. Saatiin isot kasat karkkia. Tarkoituksena oli käydä vain parilla naapurilla, mutta naapureiden lapset saivat houkuteltua meidätkin mukaan kierrokselle tavoitteena kiertää kaikki noin 200 asuntoa mitä tässä pihapiirissä on. Bellan kiinnostus loppui noin 50 asunnon jälkeen ja Fiinun kanssa kierrettiin melkein loppuun saakka, kunnes Fiinun prinsessakorkokengät alkoivat painaa ikävästi jalkoja. Onneksi, koska äiti oli jo aivan poikki, ja lämmintäkin oli 22 astetta vielä silloin, eli hiki meinasi tulla.
Meillä oli Suomen vieraitakin taas vaihteeksi tässä muutama viikko takaperin. He kävivät miehen kanssa jääkiekkopelissä. Käytiin outleteilla, ja osteluvimmahan siinä vierailla iski, kun kaikki on älyttömän halpaa. Sitä ei itse enää osaa niinkään innostua halpuudesta, koska ajattelen kaiken jo taaloina, harvoin enää muutan euroiksi summaa ennen ostamista. Ja nyt kun aiheeseen päästiin niin Black Fridayna käytiin hieman pyörähtämässä ostoskeskuksessa toteamassa että on porukkaa. Ostettiin muutamat vaatekappaleetkin kyllä että voi sanoa käyneensä ostelemassa vuoden kovimpana shoppailupäivänä. Nyt vain täytyisi saada kasaan joululahjat ennen ensi viikolla tulevaa Suomen reissua. Muutamia vielä uupuu. Vietetään joulu Suomessa ja tullaan takaisin uudenvuoden jälkeen. Vaikea uskoa, että reissu on jo niin lähellä.
