Tällä viikolla on vähän tuo yöuni ollut katkonaista. Meidän vintiöt on molemmat heräilly yöllä. Eka herää Bella noin kolmen aikoihin ja haen hänet viereen ja sitten Fiinu herää kuuden aikoihin ja kömpii jalkopäätyyn nukkumaan. Se on niin säännöllistä, että oon alkanu epäileen, että jostain kuuluu jotain ääniä juuri noihin aikoihin. Yleensä lapset ei kyllä herää mihinkään ääneen, mutta pitäis ehkä nukkua yks yö lasten huoneessa asian varmistamiseksi. Bellalla saattaa kyllä teettää nuo kulmahampaatkin heräilyä, kolme tullut läpi muutamassa päivässä, yks vielä kiusaa. Pikkuinen huutelee tuolta omasta huoneesta yöllä ja sitten kun menee sinne niin neiti seisoo jo sängyllään tyyny kainalossa ja sanoo "peitto", että äiskän pitää se ottaa ja nostaa Bella syliin kun lähdetään vanhempien väliin nukkumaan. Eilen illalla ajattelin että saisin Bellan hienosti omaan sänkyynsä kannettua meidän sängystä, mutta kun olin laskemassa häntä sänkyyn niin pienet kädet tarttui äiskän kaulaan ja pieni sanoi "ei". Eipä siinä auta silloin muu kun viedä takaisin vanhempien väliin nukkumaan, siinä kun pieni saa niin hyvin nukuttua. Hyvä uutinen on, että luin sattumalta justiin jostain nettisivuilta, että jotku lasten psykologit suosittelee perhepetiä kolmivuotiaaksi asti, koska pieni lapsi kuuluu äidin viereen, että eipä tuosta vieressä nukkumisesta nyt ainakaan haittaa pitäisi olla. Se ei tosin vie pois niitä silmäpusseja mitkä mulla on tällä viikolla ollut, koska mää kyllä herään jos joku huitasee tai potkaisee vieressä ollessaan. Mää kyllä uskon, että tämä on vain yksi vaihe eikä kestä kauan. Ja onhan se mukava herätä aamulla kun joku pieni istuu sun naaman vieressä ja kun avaat silmäsi niin sieltä tulee semmoinen ihana aurinkoinen nauru pelkästään siitä ilosta että äiti heräsi.
Meinattiin juhlia isänpäivää sunnuntaina, vaikka täällä isänpäivä vietetään kesäkuussa. Tänä vuonna ei olla vielä isänpäivää juhlistettu niin kyllä me nyt oma isänpäivä vietetään vaikkei kukaan muu täällä viettäiskään. Seuraava isänpäivä voidaan sitten viettää kesällä. Täälläkin käännettiin kelloja viime viikonloppuna, viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. Mää jo epäilin että käännetäänkö ollenkaan. Viime viikko mentiin siis seitsemän tunnin aikaerolla ja nyt ollaan taas Suomen aikaa kahdeksan tuntia jäljessä. Ja kylläpä on illat pimenny ikävästi sen myötä.
Mää oon nyt ihan kaveri meidän uuden auton kanssa. Tykkään. Tosi helppo ajaa ja kiihtyykin ihan siististi. Myös parkkeeraaminen on helppoa. Ainut mikä aiheuttaa harmistusta on se, kun mää jo niin totuin tuohon katumaasturiin mikä on meidän toinen auto, sinne on niin ihana nostaa lapset kyytiin kun ei tartte kyyristyä laittamaan turvavöitä kiinni. Nyt taas joutuu kyykkimään. Mutta vähän helpottaa se, kun ostettiin Fiinulle istuin, jossa ei ole omia turvavöitä, vaan auton vyöt laitetaan siitä vaan yli. Se on tosi kätevä kiinnittää, ei tartte tapella pikkuisten lukkojen kanssa, varsinkin talvivaatteiden kanssa on ikävä yrittää ahtaa lyhyitä turvavöitä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti