Uhmaa ja eroahdistusta

Mistä on pienet tytöt tehty...no meillä viime aikoina lähinnä kiukunpuuskista ja unettomista öistä. Bella on alkanut vihata omaa pinnasänkyään. Se on johtanut siihen että hän on nukkunut vanhempien välissä viimeiset kaksi viikkoa. Bellalle on nimittäin iskenyt eroahdistus. Taas. Muistan kun lueskeltiin aiheesta miehen kanssa Bellan ollessa kymmenkuinen ja naurettiin, kun tekstissä luki "helpottaa yleensä puolentoistavuoden ikään mennessä", että onpa lohdullista. Perässä ei ollut pientä printtiä tai mitään. Nyt sitten kun se alkoi uudestaan luinkin taas aiheesta ja siinä sanottiin "pahin vaihe ajoittuu puolentoista ja kahden vuoden välille". No mitähän ihmettä? Eikö justiin sanottu että se helpottaa siinä puolentoista vuoden iässä. Tekstissä toki vielä rauhoiteltiin että "eroahdistus on ihan tavallista, se tarkoittaa vain että lapsi on kiintynyt terveellä tavalla ensisijaiseen hoitajaansa". Nyt on hartiat kipeänä kanniskelusta ja terveestä kiintymyksestä. Onneksi tyttö täyttää sen kaksi kolmen kuukauden päästä. Luovutettiin ja otettiin univene uudelleen ajoon, kun nuo yöunet on ollut niin katkonaisia viime aikoina. Tänään käytiin etsimässä uutta sänkyä Bellalle, jos se meidän välissä nukkuminen johtuisikin siitä että hän vain yksinkertaisesti inhoaa pinnasänkyä. Ei löytynyt vielä sopivaa. Jos ensi viikonloppuna olisi enemmän aikaa etsiä, kun onkin neljän päivän vapaa, kun torstaina on kiitospäivä ja vielä black friday vapaapäivinä viikonlopun lisäksi.

Ja etten pääsisi turhan helpolla, on Fiinulla alkanut taas uusi uhmakausi. "En mee balettiin! En siivoa! En mee nukkumaan! En pue! En minä osaa rauhoittua!". Näin hän opettelee itsenäisyyttä naama punaisena huutaen, savu korvista noustessa, jalkaa polkien ja koko keho vihasta täristen samalla kun nuorempi itkee äitin syliin housunpuntissa roikkuen. Mulla on tämmönen ehkä jopa sairaan optimistinen luonne välillä kun karkaan omiin ajatuksiini tässä hirveässä metelissä, ajattelen että "TÄMÄ on se vaikein vaihe". Vaan täytyy kyllä sanoa, että Fiinu on ollutkin tosi ystävällinen ja kiltti ja rauhallinen jo useamman kuukauden, että olihan se jo aikakin ottaa uusi erä uhmassa.

Käytiin sitten outleteillakin vaihteeksi viikonloppuna, löyty vaikka ja mitä. Osa tärkeää ja osa ei niin tärkeää. Oli ensimmäinen kerta Bellan syntymän jälkeen kun kävin vaatekaupoilla ja ostin ITSELLENI enemmän tavaraa kuin kummallekkaan tytölle. Yleensä kun nämä vaatekauppareissut tuppaa olemaan sellaisia, että tuntuu että on ostanut kauheasti kaikkea tärkeää ja on hyvä mieli ja sitten kun pääsee kotiin ja kaivelee kauppakasseja niin itselle ei ostettu yhtään mitään. Se on äitinä olo tätä. Kun lähdet ostamaan jotain itsellesi niin palaat takaisin kassit täynnä vaatteita lapsille, ja vain lapsille. Äiti voi kulkea edelleen polvesta risoissa liian löysäksi vanuneissa verkkareissa ja kulahtaneessa rasvaläiskien koristamassa paidassa.

Löydettiin ihana liike tyttöjen kanssa. Se on vähän kuin tiimarin tapainen, mutta potenssiin kymmenen. Aivan ihania askartelutarvikkeita ja kaikkia taidetarvikkeita. Ei tiennyt mihin olisi katsonut kun hyllyt notkui ihanaa askartelukamaa, öljyväripensseleitäkin oli miljoona eri kokoa ja merkkiä, aivan ihanaa. Eri kokoisia maalauskankaita, kaikkia kimalteella vuorattuja papereita ja upeita tarroja. Me siis lähdettiin ostamaan joulukortteja tyttöjen kanssa, nyt päädyttiinkin tekemään ne itse kun oli niin ihanaa tavaraa siellä. Ostin tytöille puisen linnan ja aarrearkun, ne on sellaisia, mitä saa sitten itse maalata haluamansa värisiksi. Oon myös suunnitellut tytöille joululahjaksi nukketalon, ja niin kuin tilauksesta, siellä oli myös saranoilla aukeavia puisia nukketaloja, jotka on myös itse maalattavissa! Loistava idea, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Rahaa meni tällä reissulla melkein 40 dollaria, olisi mennyt enemmänkin jos mulla olis ollut enemmän käteistä. Kortilla en oo vielä uskaltanut maksaa, hyvinhän tuo varmasti menis, mutta jos ootan siihen asti, että on pakkotilanne. Ja vielä loppukevennys: kirjoitettiin tänään kirje joulupukille Fiinun kanssa. Fiinu piirteli vain tähtiä paperille, ja sanoin että haluatko vaan tähtiä joululahjaksi niin hän totesi. "En halua, minä vain piirrän joulupukille tähtiä ja toivotan hänelle hyvää joulua". Jäi sitten joululahjalista kirjoittamatta.

Bella univeneessä

 

Tämmönen hauska pikkulinna, vain maali puuttuu.