Sairashuoneelta päivää

Tämä alkaa nyt pikkuhiljaa tympiä. Viime viikolla baletissa Fiinun parina ponitanssissa oli ryhmän flunssaisin tyttö. Vaikka tunnin jälkeen lähes pöpökammoisen raivolla jynssäsin ja desinfioin Fiinun käsiä niin se tarttui. No, ensin Fiinu oli kuumeessa, sitten Bella oli kuumeessa ja viimeisenä äiti oli kuumeessa. Tätä kesti sen viisi päivää, juuri niin, että päästiin eilen balettiin viiden sisällä vietetyn päivän jälkeen. Mulla oli oikeen hienot suunnitelmat kuin me tänään käydään ostelemassa joulukortteja ja käydään ulkoilemassa puistossa, ah ihanaa, viiden sisällä vietetyn päivän jälkeen. Viime yönä kun Fiinu käveli huoneeseemme kuulin ne kammottavat sanat "äiti. Minä oskensin sänkyyn". Koko mielikuvani särkyi kuin lasi marmorilattiaan. Koko sen ajan kun pesin oksennuksen kukertamia lakanoita kylpyammeessa jossa kellui makkaranpalasia, ajattelin että ei enää mihinkään halvatun balettiin kun aina sieltä saa tauteja. Sain Fiinunkin lopulta tiskattua ja puhtaisiin vaatteisiin puettua (pitkästä tukasta on yllättävän vaikea saada oksennus pois). Sitten vaan sänkyyn odottelemaan milloin itselläkin alkaa vatsassa kiertää. Nyt sitten meidän elämä neljän seinän sisällä jatkuu ja mieleen hiipii taas ajatus "mitähän korjattavaa meillä olis täällä kotona että korjausmies tulis edes tuomaan tuulahduksen ulkomaailmasta".

Lapset lähti sairaspäivän kunniaksi rannalle.